Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 30.11.2000:
Suomikaan ei välttämättä ole
BSE-taudin ulottumattomissa

Pelko hullun lehmän taudista eli BSE:stä ja sen ihmiseen tarttuvasta muodosta Creutzfeldt-Jakobin taudista ei ole vielä iskenyt suomalaisiin. Toisin on Ranskassa, jossa naudanlihan kulutus ja hinnat ovat romahtaneet noin puoleen entisestä. Vaara hullun lehmän taudin siirtymisestä ihmiseen on Ranskassa aivan eri luokkaa kuin meillä. Ranskassa BSE-tauti näyttää olevan yhä leviämässä ja tänä vuonna on löydetty jo sata tapausta.

Suomessa on tuudittauduttu siihen uskoon, että Britannian ja Keski-Euroopan karjanhoidon painajainen ei pääse tunkeutumaan tänne. Uskoa ovat vahvistaneet viranomaisemme, jotka yksimielisesti vakuuttavat, että hullun lehmän taudin pääsy Suomeen on jokseenkin sataprosenttisesti mahdotonta.

Samaan aikaan meille kuitenkin tuodaan miljoonia kiloja naudanlihaa, josta ainakin yli kaksi miljoonaa kiloa sellaisista maista, joissa on esiintynyt hullun lehmän tautia kuten esimerkiksi Ranskasta, Tanskasta, Saksasta, Hollannista ja Belgiasta. Vaikka mihinkään hysteriaan ei olekaan syytä, niin miten voidaan olla niin varmoja, että kohtalokas aivotauti ei leviä meille tämän lihan mukana?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suomessa on myös vedottu omaan lihantarkastusjärjestelmään, jonka on annettu ymmärtää olevan aukoton. Järjestelmä sai kuitenkin pahoja kolhuja, kun EU:n elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastajat viime keväänä löysivät täältä hullun lehmän taudin seurannasta runsaasti puutteita (HS 29.11). Tarkastajien raportin mukaan hullun lehmän taudin seurannalta puuttuu Suomessa selkeä vastuunjako, koordinointi ja seuranta.

Suomi on pullikoinut yhdessä Tanskan ja Itävallan kanssa EU:n ajamia laajoja testejä vastaan, joilla pyritään kartoittamaan kattavasti mahdolliset tautitapaukset. Suomi ei myöskään aio rajoittaa naudanlihan tuontia maista, joissa BSE-tautia esiintyy. Esimerkiksi Viro on kieltänyt naudanlihan tuonnin useista riskimaista.

Tuontilihan suhteen Suomessa luotetaan ehkä liikaakin siihen, että tarkastukset alkuperämaissa tehdään huolellisesti ja systemaattisesti. Ei ole kuitenkaan ihme, jos kuluttajan mieleen hiipii epäilys, koska ei edes oma tehokkaaksi mainostettu tarkastuksemme ole ajan tasalla.

Sekä viranomaiset että kauppa ovat ryhtyneet toimiin epäluuloisten kuluttajien vakuuttamiseksi naudanlihan kelvollisuudesta. Lihan alkuperämerkintöjä on lisätty ja kotimainen liha osoitetaan erityisellä joutsenmerkillä. Nämä ovat tervetulleita parannuksia. Ravintolan ruokalistasta on kuitenkin vielä turha etsiä merkintää lihan alkuperämaasta. Miksihän?

Vaikka Suomi onkin toistaiseksi varjeltunut hullun lehmän taudilta, niin kuluttajan kannattaa joka tapauksessa perehtyä lihatuotteiden alkuperämerkintöihin, sillä kysymys on vakavasta asiasta. Erilaisista merkinnöistä ei ei kuitenkaan saisi kehittää viidakkoa, johon ostaja eksyy.