Pääkirjoitus

Pääkirjoitus tiistaina 28.11.2000:
Keskustalta ja vasemmistoliitolta
taktinen ei kansanäänestykselle

Sekä hallituspuolue vasemmistoliiton että oppositiopuolue keskustan johtoelimet torjuivat viikonloppuna neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisen viidennestä ydinvoimalasta. Ratkaisut olivat luonteeltaan poliittis-taktisia. Itse ydinvoiman lisärakentamiseen puolueet suhtautuvat edelleen kriittisesti.

Ydinvoimaäänestys oli alkujaan vihreiden puheenjohtajan Satu Hassin idea. Pääministeri Paavo Lipponen kyseenalaisti sen tuoreeltaan. Eduskunnassa ehdotus sai ristiriitaisen vastaanoton. Osa edustajista puolueisiin katsomatta kannatti kansalaisten kuulemista osa ei. Sdp:n Kimmo Kiljusen tehtyä asiasta lakialoitteen, aiheesta näytti alkavan varsinainen populismin kilpalaulanta.

Kansanäänestys jakoi näkemyksiä myös keskustan puoluevaltuuskunnan ja vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksissa. Edellisessä torjuva päätös syntyi äänestyksen, jälkimmäisessä puheenjohtajan puhuttelun jälkeen.

Puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes taivutti vasemmistokellokkaat kannalleen muistuttamalla referendumiin liittyvästä sudenkuopasta. Jos lähdetään vaatimaan ydinvoimasta äänestystä, on oltava valmis toimimaan tuloksen mukaisesti siinäkin tapauksessa, että se on puolueen linjausten vastaisesti ydinvoimalle myönteinen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Keskustalle aiheen käsittely oli astetta hankalampi jo siksi, että puolueen johto on ollut asiassa keskenään eri linjoilla. Varapuheenjohtaja Maria Kaisa Aula ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen ovat selkeimmin kansanäänestyksen puolesta, toinen varapuheenjohtaja Matti Vanhanen ja puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki vastaan.

Koeäänestys riitti "silminnähden" osoittamaan, ettei puoluevaltuuskunnan enemmistöä neuvoa-antava innostanut. Ehdotuksen hylkääminen jätti myös Jäätteenmäelle ydinvoimakysymyksessä vastaisuuden varalle taktisista liikkumatilaa. Saa nähdä, käyttääkö hän sitä saman tavoitteen edistämiseen kuin kollegansa Siimes, joka aikoo sekä hallituksessa että eduskunnassa äänestää lisäydinvoimaa vastaan.

Siimes perusteli parlamentaarisesti varsin omavaltaista menettelyä sillä, että istuvan hallituksen ohjelmaa tehtäessä sovittiin, että ministereillä on ydinvoimala-asiassa vapaat kädet. Tarkentamatta jäi, aikooko Siimes vihreän liiton puheenjohtajan Satu Hassin tavoin vetää puolueensa pois hallituksesta vasta, kun eduskunta on lopullisen ratkaisun tehnyt vai kenties jo sitä ennen.

On aika erikoista, jos ydinvoimakysymyksessä ajaudutaan siihen, että ministeri toisen jälkeen julistautuu omantunnon soturiksi ja irrottautuu hallitusta sitovasta kollektiivisesta vastuusta. Jos hallituspuolueet eivät kansakunnan kannalta näin tärkeässä ratkaisussa kykene yhteiseen linjaukseen, niin missä sitten.

Siimeksen kunniaksi sanottakoon, että hän on eräissä muissa kysymyksissä seissyt tavallista miehekkäämmin hallituksen päätösten takana. Ei vähiten puolustaessaan hallituksen kurinalaista budjetti- ja tulopolitiikkaa.