Pääkirjoitus

Veli Junttilan Suomi 1950 -kolumni:
Lahjaomenoita Turkuun

Ruoka oli arvossaan 50 vuotta sitten; sodan ajan puute oli edelleen mielissä ja säännöstelykin voimassa eräillä aloilla.

Niinpä Turun Sanomissa kirjoitettiin 20.11. 1950 etusivun uutisena, että Turkuun saadaan omenoita Göteborgista: "Göteborgista lähti sunnuntaina rautateitse 500 kg:n suuruinen omenaerä - ensiluokkaisia omenoita kox pomena - matkalle Göteborgin ystävyyskaupunkiin Turkuun, minne omenat on lahjoitettu. Kysymyksessä on ensimmäinen lähetys - lisää on tulossa jouluksi.

Ruotsissa on saatu tänä syksynä harvinaisen runsas hedelmäsato, kun taas omenat ovat Suomessa nykyään kysyttyjä. Sen johdosta on Göteborgin Turku-yhdistys keksinyt tämän avustusmuodon. Seuraavan 500 kg:n omenaerän arvellaan lähtevän Göteborgista ensi viikolla."

Göteborgin omenat riittivät tuskin hyvän tahdon maistiaisiksi. Taisi olla Turussa - ehkäpä rutikuivan kesän seurauksena - huono omenasyksy, sillä hyvät omenat maksoivat torilla jopa 100 - 150 markkaa kilo kun perunaa sai 10 markalla. Omenoita myös tuotiin ennen joulua Tanskasta, Hollannista ja Sveitsistä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Appelsiinejä ja luumujakin luvattiin vain jouluksi. Appelsiinejä oli ostettu Palestiinasta 20 000 laatikkoa, 37 kiloa laatikossa. Marokosta tuli 8 000 laatikkoa appelsiinejä, laatikossa 28 kiloa.

Leipäviljaa, maitoa, lihaa, perunaa ja juurikasveja sekä kananmunia eli peruselintarvikkeita oli syksyllä 1950 riittävästi, joten suoranaista puutetta ei koettu, mutta säästeliäästi oli elettävä. Tämän todistaa mm. Turun Sanomain "Emännän palstan" kirjoittelu.

Esimerkiksi marraskuun 29. päivänä palstalla neuvottiin teurastuksen sivutuotteiden käyttöä ruokataloudessa - ei nälällä vaan kansantaloudellisilla seikoilla perustellen.

Palstalla neuvottiin esimerkiksi, että suolet tulisi puhdistaa heti lämpiminä. Makkarantekoon käytetyt suolet tulee pätkiä ja niiden sisältö tyhjennetään esimerkiksi sankopaloruiskun ja lämpimän veden avulla. Suolet käännetään ja pestään puhtaiksi lipeäkiven tai kalkin avulla. Suolet suolataan säilytettäväksi tiiviissä astioissa ja ne liotetaan ennen käyttöä.

Emännän palstalla suositeltiin myös aivojen, munuaisten, kateenkorvan ja keuhkojen nopeaa käyttöä, sillä ne eivät säily kauan ja tuoreena ne ovat parhaimmillaan.

Ohjeiden mukaan esimerkiksi vasikanaivot joko paistetaan tai muhennetaan. Kateenkorva valmistetaan ruoaksi samoin.

Sydän ja keuhkot voidaan keittää tai muhentaa yhdessä ja laittaa syltyksi tai höystöksi tai makkaraan. Samoin käytetään utareita, joita voi myös suolata tai savustaa.

Omat ohjeensa on myös munuaisilla ja yleensä käyttämättömiksi jääville mahanosille.

Erikoisesti suositellaan sianpääsyltyn valmistusta. Myös sian sorkat voidaan suolata ja keittää syltyksi. Myös lampaan sorkat voi käyttää syltyksi ja lampaan pään voi käyttää suolattuna keittoon. Naudanpäästä saa hyvää keittoainesta suolauksen tai savustuksen jälkeen.

Sisäelimet olivat 50 vuotta sitten yleisesti maalaisten ja köyhän kansan ruokaa. Nyt ne ovat joidenkin herrojen herkkua. Ainakin Hannu Taanila sanoi äskettäin, että köyhät eivät enää osaa syödä sylttyä.

Rajansa kaikella - ellei nälkäkuolema uhannut. Turkulainen farmaseutti Anne-Marie Ekblom oli työskennellyt Islannissa - missä alan ammattihenkilökunnasta oli puutetta :- ja kertoi että islantilaisten joka syksyistä erikoisherkkua olivat keitetyt lampaanpäät, joita tarjoiltiin kokonaisina tai halkaistuina hampaineen ja silmineen päivineen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Anne-Marie kertoi, että suomalaisille moinen kansallisherkku ei jostain syystä maistunut. Ehkä hieman paremmin suomalaiset sulattivat sen. kun islantilaiset panivat perunaan suolan sijasta sokeria tai söivät variksenmarjoja ja juolukoilta maistuvia mustikoita.

Emännän palstalla 23.11. neuvottiin ruoantähteiden talteenottoa ja uudelleenkäyttöä. Omat reseptinsä oli perunoille, liha- ja kalaruoille.

Esimerkiksi kuivuneet leipäpalat voidaan liottaa ja sekoittaa taikinaan uudelleen leiväksi leivottaviksi. Leivänkannikoista voitaisiin valmistaa myös leipäkeittoa tai leipäkaljaa tai leipäressua. Omat konstinsa oli myös homeisten leipäpalojen uudelleenkäytölle.

Liian vanhaksi päässyttä kaljaa voitiin käyttää uudelleen suurustamalla se perunajauhojen avulla keitoksi tai kiisseliksi. Siihen sai luumumaisen maun kun höysteeksi pani kanelinpalasen kiehumaan.

Herkkua tehtiin myös pikkuleipien ja keksien murusista, kun niitä liotettiin mehussa ja päälle kaadettiin sokerilla maustettua kermavaahtoa. Jos kerma oli liian ohutta, kaupasta sai Visco-vaahtoa, jolla syntyi paksua kermavaahtoa.
Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.