Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 21.11.2000:
Vakaa ja turvallinen Eurooppa
tarvitsee sekä EU:ta että Natoa

Kosovo antoi voimakkaan sysäyksen EU:n rauhanturvatoiminnalle.
Kosovo antoi voimakkaan sysäyksen EU:n rauhanturvatoiminnalle.

Puolustuspolitiikka nousi EU:n asialistan kärkipäähän varsin myöhään, oikeastaan vasta Balkanin sotien myötä. Hitaan alun jälkeen puolustuspolitiikan alueella on kuitenkin edetty poikkeuksellisen ripeästi. Vain vajaa vuosi sitten sovittiin Helsingissä EU:n yhteisten kriisinhallintajoukkojen muodostamisesta. Nyt nuo joukot alkavat hahmottua. Eilen oli ulko- ja puolustusministereiden tehtävänä sinetöidä ne joukot, jotka kukin jäsenmaa on valmis asettamaan kriisinhallintatehtäviin.

Helsingin huippukokouksessa sovittiin, että kriisinhallintajoukkojen vahvuudeksi tulee noin 60 000 sotilasta, mikä määrä tarvitaan kaikkein vaativimpiin operaatioihin. Iskukunnossa joukkojen on määrä olla vuoden 2003 puolivälissä.

Jäsenmaiden hyvästä motivaatiosta turvallisuuskysymyksissä kertoo se, että määräaikaan mennessä kriisinhallintajoukkoihin tarjottiin kaksinkertainen määrä sotilaita eli noin 120 000. Ainoastaan Tanska katsoi, ettei se voi luovuttaa joukkojaan EU:n käyttöön. Tarjottu määräkään ei todellisuudessa riitä, sillä pitempiaikaisissa tehtävissä tarvitaan joukkojen kierrättämisen vuoksi jopa 250 000 sotilasta. Valmisteluissa on edetty niin rivakasti, että joukkoja voitaisiin käyttää tarpeen tullen tiettävästi jo ensi vuoden lopulla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pohjoismaissa korostetaan mielellään, että nyt ilmoitetut joukot on tarkoitettu nimen omaan kriisinhallintaan: rauhanturvaoperaatioihin, ennaltaehkäiseviin rauhanturvatoimiin ja humanitaarisiin toimiin. Siten ne eivät muodostaisi mitään yhteisen euroarmeijan ydintä, jollaisena esimerkiksi Ranska ne haluaisi nähdä. Sotilaallisen yhteistyön tiivistyessä on kuitenkin hyvin mahdollista, että kehitys kulkee Ranskan toivomaan suuntaan.

Ranska on perinteisesti ajanut Euroopalle itsenäisempää ja Yhdysvalloista riippumattomampaa puolustusta. Tästä syystä Washingtonissa on suhtauduttu tietyllä epäluulolla koko EU:n kriisinhallinnan kehittämiseen. Yhdysvallat ei ole valmis luopumaan roolistaan Euroopan turvallisuuden keskeisenä tekijänä. Yhdysvalloissa pelätään myös, että EU:n vahvistuva sotilaallinen yhteistyö saattaa lopulta murentaa Naton.

Vaikka Atlantin toisella puolella esiin tulleet pelot ovat ainakin toistaiseksi turhia, on EU:n kriisinhallinnan ja Naton roolit syytä sovittaa saumattomasti yhteen. Vakaa ja turvallinen Eurooppa saadaan aikaan vain siinä tapauksessa, että EU ja Nato puhaltavat yhteen hiileen. Kumpikin niistä tarvitsee toistaan. EU ei selviä laajoista sotilaallisista operaatioista ilman Naton apua ja toisaalta Nato kaipaa taakan jakajaa.