Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 19.11.2000:
Valtionvelasta tullut Suomen
veronmaksajille loputon riippa

Tilintarkastajat peräävät budjettivastuussa olevilta viranomaisilta selvitystä valtionyhtiöiden osakkeiden myynnin valtiontaloudellisesta kannattavuudesta. Lieneekö se jäänyt tähän asti epäselväksi myös televiestintäyhtiö Soneran osalta.
Tilintarkastajat peräävät budjettivastuussa olevilta viranomaisilta selvitystä valtionyhtiöiden osakkeiden myynnin valtiontaloudellisesta kannattavuudesta. Lieneekö se jäänyt tähän asti epäselväksi myös televiestintäyhtiö Soneran osalta.

Valtiontilintarkastajien mielestä valtion omaisuuden myynnistä saatavia tuloja ei pitäisi käyttää valtionvelan lyhentämiseen, vaan tuotantoa lisäävään ja työllisyyttä tukevaan toimintaan. Realisointi kannattaa pitkällä aikavälillä vain, jos velan korkokustannukset kevenevät myydyn omaisuuden tuottoa enemmän.

Kannanotto sisältyy perjantaina julkistettuun tilintarkastajien vuotta 1999 koskevaan kertomukseen. Näkemys poikkeaa olennaisesti maan hallituksen linjasta. Pääosa valtion omaisuuden myyntituloista on käytetty viime vuosina joko lainojen kuoletuksiin tai velan lisäämistarpeen vähentämiseen.

Tilintarkastajien näkökulma on kapean fiskaalinen. Valtio nähdään muista riippumattomana toimijana, jonka tulee ennen kaikkea edistää omaisuutensa ja sijoitustensa tuottavuutta. Valtion todellisten omistajien kannalta ajattelutapa on tyly ja ynseä.

Eduskunnan keskuudestaan valitsemat tilintarkastajat asettavat valtion edun kansalaisten edun edelle. He viis veisaavat ahdingosta, johon valtion hillitön velkaantuminen on suomalaiset ajanut. He pitävät valtionyhtiöitä jonkinlaisina kruunun jalokivinä, joihin ei ole lupa kajota; ei ainakaan veronmaksajien taakan keventämiseksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vaikka Suomen talous on kehittynyt 1990-luvun alun romahduksen jälkeen ennätysmäisen hyvin, valtiolla on laman jäljiltä edelleen yli 400 miljardia markkaa velkaa. Rasitteen valtavuus näyttää unohtuneen niiltä demarien Virpa Puiston kaltaisilta päätöksentekijöiltä, jotka virittelevät seireenilaulua jakopolitiikan paluusta.

On edesvastuutonta vaatia finanssipolitiikan löyhentämistä tilanteessa, jossa julkistalouden liikkumavara pitäisi käyttää ennen muuta huippukireän verotuksen ja valtionvelan alentamiseen. Se tukisi kasvua, vähentäisi työttömyyttä ja vahvistaisi taantuman sietokykyä.

Jättimäisen valtionvelan kuolettaminen nykyisillä budjettiylijäämillä on toivottoman hidasta. Teoreettisesti laskien kysymys on parhaimmillaankin vuosikymmenien urakasta. Se tarkoittaa, että nyt ammattiin valmistuva ikäpolvi joutuu koko työelämänsä ajan lyhentämään 1990-luvulla otettua yhteistä velkaa.

Tätä nopeammin kansalaiset voidaan vapauttaa velkavankeudesta oikeastaan vain realisoimalla valtion omaisuutta, joka alunperinkin on hankittu juuri heidän kymmenyksillään. Se on myös ainoa keino lopettaa sievoisten summien siirtyminen suomalaisten veronmaksajien kukkaroista koti- ja ulkomaisten sijoittajien taskuun.

Pankkikriisin 50 miljardin markan loppulaskua on päivitelty ja kauhisteltu. Harva on tullut ajatelleeksi, että valtion velan korkokuluihin on uponnut enimmillään yli 30 miljardia markkaa vuodessa. Ulkomaisille luotonantajille korkoja on maksettu jo summa, joka vastaa eräiden arvioiden mukaan valtion kaikkien pörssiyhtiöiden markkina-arvoa.