Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 18.11.2000:
Kattava neuvottelutulos syntyi,
Akavalla pyyhittiin tupo-pöytää

Työmarkkinaneuvotteluissa on aina draaman aineksia. Takarajat paukkuvat, vahvat vedättävät muita ja ulospäin terhennellään. Sivustakatsojan on usein vaikea päätellä, onko menossa pakollisten vuorosanojen luku vai tosivääntö.

Viime maanantaina Akava näytti muille neuvotteluosapuolille, että se on tällä kierroksella tosissaan vaatiessaan koulutuspalkkaerää. Viittä vaille valmis neuvottelutulos kaatui ns. Akava-ongelmaan. Myönteistä maanantain tuloksessa kuitenkin oli, että sopimus hahmottui. Se antoi mahdollisuuden uuteen takarajaan ja uuteen ponnistukseen.

Akavalla on myös sisäinen ongelma. Se personoituu vahvasti OAJ:n puheenjohtajaan Erkki Kangasniemeen, jonka käsikassarana Akavan puheenjohtaja Risto Piekka joutuu toimimaan. Vielä keskiviikkona Kangasniemi vakuutti, ettei tupoa synny ilman Akavaa. "Jos olisin ollut vähemmän aikaa näissä kuvioissa voisin säikähtää uhkailuja tupon ulkopuolelle jättämisestä, mutta en enää," Kangasniemi sanoi Sysmässä (Keskisuomalainen 16.11.).

Tuponeuvottelujen ainutkertaisuutta ja yllätyksellisyyttä kuvaa se, että Kangasniemenkään kokemus ei riittänyt oikeaan tilannearvioon. SAK, STTK ja työnantajat kykenivät valtion tupovahdin, valtiosihteeri Raimo Sailaksen myötävaikutuksella riittävän kattavaan neuvottelutulokseen. Akava jäi puun ja kuoren väliin ja jättäytyi keskusjärjestönä tupon ulkopuolelle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tähänastiset neuvottelut osoittavat, että Emu-ajan vaatimaa realismia löytyy. Raharatkaisusta ei syntynyt huutokauppaa ja alun leveä haarukka kyettiin pusertamaan paitsi osapuolia tyydyttäväksi myös taloutta vakauttavaksi.

Neuvottelutuloksen ensimmäisen vuoden kustannusvaikutus on jo julkisuudessa esiintynyt 3,1 prosenttia. Se on siedettävä. Sen sisään on leivottu sekä 0,4 prosentin tasa-arvoerä että 0,5 prosentin alakohtainen järjestelyvara. Toisen vuoden kustannusvaikutus on 2,3 prosenttia.

Neuvottelutulos sisältää myös ansiokehitystakuun sekä indeksiehdon. Viime mainittu on eräänlainen aikapommi, joka laukeaa kolmen prosentin inflaatiolla. Jos se laukeaa, kilpailukykymme ja työllisyys ovat vakavasti uhattuna. Tässä kuussa inflaatiovauhtimme on öljystä puhdistettuna hieman yli kolme prosenttia.

Kaikki neuvottelujen osapuolet tähdensivät sopimuksen tuoman ostovoiman merkitystä. Tuloveroalen mahdollistama ostovoiman reipas kasvu tukee talouden vakautta ja pitää yllä kotimarkkinoiden kysyntää. Samalla se tukee vahvasti myös työllisyyttä.