Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni 12.11.2000:
Toimeksi ja Moskovaan

Mainitessani tuttavalleni käyneeni Moskovassa, hänen vastauksensa "hyvä, että sielläkin joku käy", kertoi olennaisen suhtautumisestamme tämän päivän Venäjään. 150-miljoonainen naapurimaa ei ole ajatuksissamme saati toimissamme kovinkaan korkealla sijalla.

Se on vahinko. Huolimatta siitä, ettei Venäjä tarjoa helppoja voittoja rehellistä liiketoimintaa harjoittaville yrittäjille, olisi monessa mielessä tärkeää, että presidentti Vladimir Putinia lainatakseni tätä "rikasta maata, jossa asuu köyhä kansa" tuettaisiin sen ponnisteluissa kohti järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Toipilas-Venäjän tervehdyttämiseen osallistuneilla on jatkossa muita paremmat mahdollisuudet yhteistyöhön silloin, kun potilaan voimat ovat palanneet.

Usein hyvää tarkoittava mutta Venäjän epävarmoissa oloissa väärällä tavalla hoidettu tuki kääntyy itseään vastaan. Korkean tason asiantuntijat Moskovassa kertoivat, miten lännen apu 1990-luvun alun Venäjän teollisuuden yksityistämisohjelmissa tuki lähinnä rikollisia piirejä.

Samoin Euroopan unionin toimenpiteitä arvostellaan hapuileviksi. Euroopan kehityspankki syytää varoja Lukoilin ja Gazpromin kaltaisiin yrityksiin, jotka muutenkin kylpevät rahassa. Useimmat projektit, joissa Euroopan kehityspankki EDBR on ollut mukana, ovat epäonnistuneet.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

TS:n keskiviikkoinen kertomus Venäjän talouden kehityksestä ja tämänpäiväinen juttu Putinin kamppailusta oligarkien, talousporhojen, kanssa kuvaa kuohuntaa, jossa Venäjän kehitys on.

Tärkeintä on järjestyksen aikaansaaminen, lakien noudattaminen, verojen keruu ja korruption kitkeminen virkamieskunnasta. Tämä edellyttää keskushallinnon auktoriteetin palautusta, jota presidentti Vladimir Putin hakee, osin arveluttavinkin keinoin. Hänen asemansa on vahva, kansansuosionsa korkealla ja yhteys armeijaan toimiva. Varsinaista oppositiota Putinilla ei duumassa ole.

Suomalaisten ja turkulaisten kannalta on huomattava, että vallan keskittäminen Moskovaan merkitsee samalla ystävyyskaupunkimme Pietarin suhteellisen itsenäisyyden heikkenemistä.

Moskovalaista älymystöä askarruttaa nyt Venäjän identiteetti, mihin maa samaistuu ja kuuluu. Akateemikko Sergei Rogov purki huoltaan siitä, miten heikosti Venäjä otetaan huomioon kansainvälisillä areenoilla. EU:n asiakirjat tuskin muistavat Venäjää, Aasian maiden lokakuisessa huippukokouksessa Soulissa Moskovalla ei ollut edes virallista edustusta, vaikka Venäjä on ainoa euraasialainen valtio.

Tulisiko Venäjän hakea välittäjän roolia Euroopan ja Aasian välisen yhteistyön kehittäjänä, pitäisikö Moskovan suunnata katseensa Euroopan asemasta maailman toiseksi supervallaksi kehittymässä olevaan Kiinaan? Muun muassa näitä kysytään asemaansa kartoittavan suurvallan johdossa.

Suomen historiallinen yhteys rajanaapuriimme Venäjään ja käytännön yhteistyön kautta saavuttamamme sikäläisten olojen ja ajattelutavan tuntemus antaa meille etuaseman muihin länsimaihin verrattuna. Etujemme mukaista olisikin, että suhtautuisimme ennakkoluulottomasti Venäjän suurlähettiläs Aleksandr PatsevinKaleva -lehdessä esittämään toivomukseen, jonka mukaan Suomi voisi kehittää enemmän kahdenvälisiä suhteitaan Venäjän kanssa.

Patsev sanoi, ettei hän missään tapauksessa halua asettaa vastakkain Suomea ja Euroopan unionia ja Suomen suhteita Venäjään. Ne voisivatkin täydentää hyvin toisiaan, kysymys on vain tasoista. Ylätason politiikka ja Brysselin kautta kierrätettävät päätökset on oma tasonsa, käytännön toiminta 1 300 kilometrin rajanaapurien kesken toinen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Viisi miljoonaa rajanylitystä vuosittain, kansalaisjärjestöjen yhteistyö, kulttuuritoiminta, monitasoinen suomalaisosaamisen avulla tapahtuva infrastruktuurin rakentaminen Venäjällä puhumattakaan siitä, että puolet Venäjän ulkomaan kuorma-autoliikenteestä kulkee Suomen kautta, ovat vahvoja todisteita käytännön arkipäivän yhteistyöstä naapurien kesken. Tähän ei Brysselin tarvitse eikä pidä puuttua.

Kaiken kruununa on presidentti Putinin Suomea kohtaan tuntema mielenkiinto, jonka hän jälleen kerran osoitti ottaessaan parin viikon takaisessa puheessaan esille Pohjoisen ulottuvuuden ja Suomen kautta kulkevaksi suunnitellun kaasuputken.

Pallo on nyt erityisesti lounaisen Suomen poliitikoilla, järjestöillä ja elinkeinoelämällä. Turun ja Naantalin kautta Tukholman pohjoispuolelle ja sieltä kohti Keski-Eurooppaa kulkevan kaasuputken piirustukset ovat toivottavasti jo matkalla kohti Moskovaa. E18-moottoritien linjausten ohella.