Pääkirjoitus

Aimo Massisen Päivän pistot -kolumni:
Paasio tuli takaisin

Politiikan grand old man Pertti Kullervo Paasio , 61, jätti kymmenen vuotta sitten vapaaehtoisesti Turun kaupunginvaltuuston.

Vuonna 1991 hän joutui nöyryyttävien vaiheiden jälkeen jättämään myös Sdp:n puheenjohtajuuden.

Nyt Pepe Paasio on tullut takaisin - turkulaiseen ja vähän valtakunnalliseenkin politiikkaan. Eivätkä kaikki katso sitä suinkaan hyvällä. Monen mielestä Paasion työväentalonenä näyttää menneisyyteen.

Vaikka Paasio ajettiin kuin kurja koira Sdp:n puheenjohtajan tuolilta vuoden 1991 vaalitappion jälkeen, tämä pystyi hämmästyttävän hyvin nielemään kohtalonsa.

Katkeruus ei noussut ainakaan pintaan. Paasio on ollut sen jälkeenkin melko lojaali kulloisellekin puoluejohdolle. Hän ei repinyt pelihousujaan edes siinä vaiheessa, kun jo puoliksi luvattu ulkoministerin tuoli vietiin 1995 alta ja Paavo Lipponen istutti tilalle Tarja Halosen .

Sen jälkeen syntyi kylläkin päätös lähteä Brysseliin, ottamaan etäisyyttä suomalaiseen päivänpolitiikkaan. Mutta sitten hän sai EU:sta ja matkustamisesta tarpeekseen, jäi eläkkeelle - ja palasi kotikaupunkinsa valtuustoon ääniharavana.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Puoluekentän vahva kannatus on antanut Paasiolle uutta pontta puolueen valtakunnalliseen, sisäiseen keskusteluun. Turun Päivälehden haastattelussa (6.11.2000) hän haastoi Lipposen polemiikkiin Sdp:n tilasta.

Paasio syyttää "toiminnallisesti rappeutunutta" puoluettaan liiasta valtionhoitajuudesta. Hänen mielestään ihmisiä ei kuunnella riittävästi. Pääministeri (eikä varsinkaan valtiovarainministeri) ei suhtaudu Paasion mielestä kunnioittavasti edes kansanedustajiin.

Vaikka Paasion kritiikki kohdistui Lipposeen puoluejohtajana, ei se silti suuri ryöpytys ollut. Puhevälit puoluejohtoon tuskin vielä menevät poikki.

Aivan samalla tavalla kriittinen on myös toinen entinen Sdp:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa , joka Ilta-Sanomissa sanoi Lipposen omistavan puolueelleen vähemmän aikaa kuin kukaan viime vuosikymmenten puheenjohtajista. Sorsa vaati myös Lipposelta nopeaa vastausta, aikooko tämä jatkaa puolueen johdossa myös vuoden 2002 jälkeen.

Sorsa itse ilmoitti erostaan noin kuukautta ennen puoluekokousta jättäessään johdon 1987. Helpompi on aina neuvoa muita kuin tehdä itse.

Lipponen on vahva pääministeri, mutta asema Sdp:n johdossa ei ole niin kiistaton kuin hän itse toivoisi. Vaikka kulloisenkin puoluejohdon uskollinen soturi, Demarin kolumnisti Aimo Kairamo riensi Lipposen avuksi ylistämällä tätä maasta taivaaseen, Lipposen on alistuminen puolueen sisäiseen kritiikkiin.

Paasion ja Sorsan arvostelua Lipponen ei voi kuitata pelkästään politiikan eläkeläisten jälkiviisasteluna. Molemmat nauttivat yhä puolueen vanhentuneen perusjoukon laajaa suosiota.

Paasiollakaan tuskin on mielessään mikään come back valtakunnan politiikkaan, mutta hän voi olla merkittävä taustavaikuttaja esimerkiksi Sdp:n seuraavaa puheenjohtajaa valittaessa.

Paasiolaisten tuki Erkki Tuomiojalle ei nimittäin ole itsestäänselvä asia.

Turussa Paasion paluuta kunnallispolitiikkaan odotetaan tietyissä joukoissa suorastaan pelonsekaisin tuntein. Sos.dem. kunnallisjärjestössäkään häntä ei voi mahtavan äänisaaliin jälkeen kohdella enää pelkkänä poliittisena häirikkönä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kun Paasio on ilmoittanut olevansa käytettävissä Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi, hänet olisi siihen hyvä kelpuuttaa, sillä kaupungin keulakuvan arvovaltainen tehtävä sopii Pepelle kuin nenä päähän.

Valtuuston puheenjohtajana ja edustuspuheiden pitäjänä Paasio toisi huumoria ja leppoisuutta vakavan politiikan sekaan.

Paljon pahempi vaihtoehto olisi, että Paasio menee "sohlaamaan" kaupunginhallitukseen. Hyvä esimerkki tästä on, että samalla kun Paasio haluaa Turun modernisoituvan ja päätöksenteon nopeutuvan, hän ensimmäiseksi vaatii kuitenkin kahden keskeisen hankkeen, Kakolan jätevedenpuhdistamon ja pääkirjaston uudelleenkäsittelyä!

Molemmat hankkeet ovat jo vuosia aikataulusta jäljessä ja niistä on olemassa jo valtuuston päätökset, mutta Paasio haluaisi ne paikkoja myöten harkittavaksi uudelleen.

Paasioilla on aina ollut oma käsityksensä modernista ja nopeasta päätöksenteosta.

P.S . Kun nykyään presidentit eivät ole enää ole enää kekkosia, kiinnittyy huomio entisten presidenttien erilaiseen rooliin.

Martti Ahtisaari ottaa optioita ja Mauno Koivisto sai takaisin Sdp:n jäsenkirjan. Kummallekin siis kykyjensä mukaan?
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.