Kolumni/Ari Valjakka:
Myönteistä kehitystä
Työturvallisuuden parantuminen on suomalaisessa arkipäivässä vähemmälle huomiolle jäänyt myönteinen kehitys. Parin viime vuosikymmenen aikana työtapaturmien määrä on puoliintunut ja kuolemaan johtaneiden työtapaturmien määrä on pudonnut kolmasosaan 1970-luvulta.
Työsuojelun vanhentunut lainsäädäntö ja perinteiseen teollisuuteen laaditut alan sopimukset eivät ole estäneet myönteistä kehitystä, mikä johtuu useista eri tekijöistä. Tehostunut turvallisuustyö työpaikoilla, muutokset tuotantorakenteessa, kuten konttorityön ja automaation lisääntyminen ovat vaikuttaneet olennaisesti tilanteen paranemiseen.
Suomessa sattuu silti kaikkiaan lähes miljoona tapaturmaa vuosittain. Näistä kuitenkin valtaosa eli 700 000 tapahtuu kotona ja vapaa-aikana. Työpaikalla sattuneiden tapaturmien osuus kokonaisuudesta on runsas kymmenesosa. Tapaturmasta tai väkivallasta aiheutuvia kuolemantapauksia sattuu vuosittain 4 000, kuolemantapausten määrän työpaikoilla jäädessä alle viidenkymmenen.
EU-maiden tilastojen vertailussa Suomi on neljänneksi paras Hollannin, Tanskan ja Englannin jälkeen tällä sinänsä surullisella listalla. Suomessa kuolemaan johtaneita työtapaturmia 100 000 työntekijää kohti on kolme kun listan peränpitäjien Belgian ja Luxemburgin luvut ovat 11 ja 12.
Työn luonteen voimakkaassa muutoksessa rajanveto työ-, koti- ja vapaa-ajan tapaturmien luonteessa on hämärtynyt.
Etätyön lisääntyessä ja tietoyhteiskunnan edetessä on pian erittäin vaikeaa määrittää, milloin tapaturma on luokiteltava työ- milloin kotitapaturmaksi. Kun kotonaan käännöstyötä tekevä henkilö piipahtaa päätteeltään keittiöön juomaan lasin maitoa, liukastuu ja loukkaa lonkkansa, on vaikea sanoa, onko kysymyksessä koti- vai työtapaturma.
Päivärahakorvausaikojen lähes puolittuminen viiden vuoden aikana osoittaa tapaturmien lieventyneen entisestään, samoin tapaturman kautta eläkkeelle joutumisten määrä on pudonnut viidenneksellä. Kaikki tämä osoittaa, miten vahingot ovat lieventyneet ja työkyvyttömyysajat lyhentyneet.
Laajempi kenttä työympäristön tarkastelussa on henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi, jolle ominaista on koko turvallisuuskulttuurin hallinta. Se on ajankohtaista nyt, kun työturvallisuuslainsäädäntöä uusitaan Euroopan unionin edellyttämälle tasolle.
40 vuotta sitten Suomessa laadittu työturvallisuuslaki oli tehty teollisuusyhteiskunnan tarpeisiin, jonka usein fyysisesti raskas ja likainen työ on muuttanut täysin luonnettaan. Fyysisen turvallisuuden rinnalle ja ohi on astunut henkisen hyvinvoinnin edistäminen työpaikoilla.
Tilastoja sokeasti lukeva voisi luulla, että työperäiset mielenterveysongelmat ovat suurin terveysuhka suomalaisessa työelämässä. Kuitenkin vain viidellä prosentilla näistä tapauksista voidaan arvioida olevan jotain tekemistä juuri työn kanssa, vaikka ne ovatkin suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeitä myönnettäessä.
Voi olla, että mielenterveysongelmat ja uupumus ovat lisääntymässä yhteiskunnassa, mutta näiden asioiden liittäminen työhön, johon käytämme vajaat kymmenen prosenttia elämästämme, on kevytmielistä. Vähintään yhtä hyvin perustein voi kysyä, mitä osaa näissä asioissa esittävät perimä, koti, koulu, opiskelu, uskonto, politiikka tai omat elämäntapamme.
Muodikas puhe työuupumuksen lisääntymisestä tuntuu tavoitehakuiselta työelämän mustamaalaukselta. Kun ihmisten vaikutus-, etenemis- ja kehittymismahdollisuudet työssä ovat parantuneet, mahdollisuudet ammatillisen koulutuksen saantiin kasvaneet ja oma päätösvalta työaikojen määrittelyssä lisääntynyt, voi kysyä, mihin verrattuna juuri työuupumus on nousussa.
Mikä rooli näissä asioissa on elämäntyylimme nopeudessa, lyhytjänteisyydessä ja kärsimättömyydessä. Netti- ja kännykkäkulttuuri sekä sähköpostimania ja tahallisesti synnytetty jatkuva saavutettavissa olo synnyttävät todennäköisesti enemmän henkisiä paineita kuin työpaikan varsinaisten töiden edellyttämä päivärytmi.
Vaikka työturvallisuuslainsäädäntö saattaa tarvitakin uudistamista, on vaikea kuvitella, miten näitä "henkimaailman asioita" voi panna lakitekstiksi paperille siten, että uuden talouden nörttikansa niitä noudattaisi.
Kyse on kuitenkin lainsäädännöstä, jonka rikkomisesta työnantaja voi saada jopa vuoden vankeutta.
