Alusta alkaen on tiedetty, että Israelin ja palestiinalaisten välisen rauhanprosessin kompastuskivi on Jerusalemin kysymys. Kumpikin osapuoli haluaa lopullisessa rauhansopimuksessa hallintaoikeuden Jerusalemin vanhaan kaupunkiin, jossa sijaitsevat niin juutalaisten kuin muslimienkin pyhät paikat.
Tähän asti on pyritty siihen, että kiista voitaisiin ratkaista neuvottelemalla. Tämä on osoittautunut toiveajatteluksi. Sanojen jatkeeksi on otettu esiin kivet ja tuliaseet sillä seurauksella, että muutaman viime päivän kuluessa kymmeniä palestiinalaisia on jo kuollut ja satoja haavoittunut israelilaissotilaiden luodeista. Myös osa palestiinalaisista on valinnut kiven sijasta kiväärin.
Tapahtumien ajautuminen avoimen konfliktin asteelle uhkaa nyt vakavasti koko rauhanprosessia, joka ei ole päässyt kunnolla käyntiin Camp Davidin neuvottelujen epäonnistumisen jälkeen. Ellei palestiinalaisten ja israelilaisten yhteenottoja saada hyvin pian loppumaan, voitaneen rauhansopimukselle sanoa tällä erää hyvästit. Seuraukset saattaisivat olla arvaamattomat ihmisten turhautumien purkautuessa.
Tilanne, johon on ajauduttu osoittaa, miten herkällä alueella rauhanneuvotteluissa liikutaan. Tämän tiesi varmasti kokeneena poliitikkona hyvin myös oppositiopuolue Likudin johtaja Ariel Sharon, jonka vierailusta muslimien pyhällä moskeija-alueella levottomuudet puhkesivat. Sharonin tarkoituksena näyttää olleen rauhankehityksen saattaminen vaikeuksiin ja siksi hänen menettelyään voidaan pitää sekä vastuuttomana että tuomittavana.
Sharonin moskeija-alueelle tekemän käynnin synnyttämät mellakat olivat ilmeisesti spontaani reaktio palestiinalaisten häväistykseksi tulkitsemaan tekoon. Tästä syystä myös palestiinalaisten presidentillä Jasser Arafatilla on ollut vaikeuksia saada mellakoijat kuriin. Tilannetta pahentaa se, että koko rauhankehitystä vastaan taisteleva islamistijärjestö Hamas on valmis käyttämään sekasortoa hyväkseen. Sen edustaja on jo ilmoittanut järjestön aloittavan uuden pyhän sodan.
Sharonin toiminta ja Hamasin uhkaukset osoittavat, että rauhansopimuksella on edelleen vahva vastustus niin israelilaisten kuin palestiinalaistenkin keskuudessa. Tämä tekee kyseenalaiseksi sen, onko Israelin ja palestiinalaisten välille toistaiseksi ylipäätään mahdollista saada aikaan kestävää rauhaa, vaikka jonkinlainen rauhansopimus Yhdysvaltain painostamana saataisiinkin punnerrettua.
