Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 23.7.2000:
Nousukausi tuonut rikkaatkin
mukaan hyväntekeväisyyteen

Laman hellitettyä suomalaisilta on alkanut löytyä yhä enemmän sosiaalista vastuuntuntoa.
Laman hellitettyä suomalaisilta on alkanut löytyä yhä enemmän sosiaalista vastuuntuntoa.

Vakaana jatkunut nousukausi ei ole täyttänyt ainoastaan valtion rahakirstua ja optiomiljonäärien taskuja, vaan rahaa on riittänyt entistä enemmän myös hyväntekeväisyyteen. Vaikka lamankaan aikana lahjoittajat eivät tosin unohtaneet esimerkiksi vammaisjärjestöjä ovat lahjoitusvarat kaiken kaikkiaan kasvaneet huomattavasti nousukauden myötä.

Ilahduttavinta on, että lahjoittajien kirjo on laajentunut entisestään. Esimerkiksi SPR:n keräyksiin osallistuvan lahjoittajan prototyyppi on perinteisesti ollut keskiluokkaisessa asemassa oleva, hoitoalalla työskentelevä nainen. Parhaat keräystuotot on saatu Suomessa köyhiltä seuduilta. Nyt on mukaan tullut myös varakkaampi väestönosa. Sosiaalista vastuuta on siten alkanut löytyä rikkailtakin. Järjestöille on alkanut tulla yksityishenkilöiltä yhä useammin jopa miljoonalahjoituksia.

Nousukausi on kasvattanut myös yritysten kassoja, mutta tällä taholla sosiaalinen vastuuntunne näyttää vielä uinuvan syvässä unessa. Firmojen imagonmuokkaajatkaan eivät ole toistaiseksi havainneet, mitä mahdollisuuksia hyväntekeväisyys tarjoaa. Edellisen yhteisvastuukeräyksen tuotosta esimerkiksi yritysten osuus oli alle kymmenen prosenttia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yksi hyväntekeväisyyttä rajoittava seikka saattaa olla ihmisten tuntema epävarmuus lahjoitusten perillemenosta. Yleensä lahjaraha kyllä päätyy sinne, minne se on tarkoitettukin. Keräyskulut saattavat kuitenkin haukata kohtuuttomalta tuntuvan osan lahjasta. Useiden järjestöjen viimeaikaisissa keräyksissä keräyskulut ovat vieneet jopa yli puolet lahjoitussummasta.

Oman ongelmansa tuo Suomen verotuskäytäntö. Tähän saattaa tulla parannusta, sillä kulttuuriministeri Suvi Lind´en on sanonut haluavansa lahjoitukset hyväntekeväisyyden, liikunnan, kulttuurin alueilla verovähennyskelpoisiksi. Tämä koskisi myös yksityishenkilöitä.

Vaikka asiaa on käsitelty jo aiemminkin ja valtiovarainministeriö on sen tyrmännyt, kulttuuriministeri on luvannut aloittaa keskustelut uudelleen. Lind´enin ajatus on harkitsemisen arvoinen. Varsinkin, koska valtiovallan säästötoimien ja markkinahuuman seurauksena yhteiskunnan huolenpito heikoimmista jäsenistään on herpaantunut ja erilainen syrjäytyneisyys kasvanut. Verotuskäytännön muutoksella voitaisiin ohjata enemmän apua sinne, minne julkinen apu ei yllä.

Lahjoitusvarojen vähennysoikeus saattaisi lisätä myös yritysten avustushaluja. Verovähennysoikeuden myötä kynnys lahjoitusten tekoon madaltuisi, ja näin myös liike-elämälle avautuisi paremmat mahdollisuudet osoittaa yhteisvastuutaan globaalin maailman rakentamisessa. Kohteita maapallolla kyllä riittää. Luulisi yritysten olevan huolissaan esimerkiksi aidsin räjähdysmäisestä leviämisestä, mikä näkyy jo markkinoiden supistumisenakin, kun kokonaiset yhteiskunnat uhkaavat sortua Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Karibian alueella.