Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 21.7.2000:
Hyvä rauhansopimus tärkeämpi
kuin keinotekoiset takarajat

Varhain torstaiaamuna presidentti Bill Clinton ilmoitti yllättäen rauhanneuvottelujen jatkumisesta Camp Davidissä.
Varhain torstaiaamuna presidentti Bill Clinton ilmoitti yllättäen rauhanneuvottelujen jatkumisesta Camp Davidissä.

Kuten Lähi-idälle on ominaista, tapahtumat saavat usein yllättäviä ja nopeita käänteitä. Tämä nähtiin jälleen Israelin ja palestiinalaisten rauhanneuvotteluissa. Kaiken piti olla jo ohi. Neuvottelujen epäonnistumisesta oli ilmoitettu ja välittäjänä toiminut presidentti Bill Clinton lähdössä G8-valtioiden kokoukseen Japaniin. Osoittautui kuitenkin, että sen paremmin Israelin pääministerillä Ehud Barakilla kuin palestiinalaisten presidentillä Jasser Arafatilla ei ollut halua lähteä vielä kotiin ja näin uupunut Clinton saattoikin ilmoittaa, että neuvottelut jatkuvat ulkoministeri Madeleine Albrightin johdolla.

Kotiinpaluu ilman minkäänlaista sopimusta ei houkutellut Arafatia eikä Barakia, joilla on nyt paljon pelissä. Neuvottelujen epäonnistuminen saattaisi nostaa palestiinalaisten turhautumisen siihen pisteeseen, että se purkautuisi verisinä väkivaltaisuuksina. Tämä puolestaan murentaisi entisestään Arafatin suosiota, joka on jo muutenkin laskussa.

Yli puolet israelilaisista taas odottaa, että Barak palaa rauhansopimuksen kanssa kotiin. Siksihän hänet ennen kaikkea valittiin pääministeriksi. Jonkinlainen sopimus siis Barakilla pitäisi olla kotiin viemisinään. Mutta toisaalta paluu huonon paperin kanssa on myös vaikeata miehelle, jonka osa hallituskumppaneista on juuri hylännyt.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vaikka neuvottelujen jatkuminen herättääkin toiveita rauhanprosessin onnistumisesta, on tuskin syytä tuudittautua siihen uskoon, että sopimus olisi varma. Osapuolet ovat kaivautuneet niin syvälle asemiinsa, että sieltä on vaikea nousta ylös tekemään kompromisseja. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että molemmat ovat tosissaan.

Yksityiskohtaiset tiedot neuvottelujen etenemisestä puuttuvat, mutta on käynyt selväksi, että pahimmaksi ongelmaksi on noussut Jerusalem, jonka itäistä puolta palestiinalaiset vaativat hallintaansa. Barak on tiettävästi tullut jonkin verran vastaan, mutta ei vielä riittävästi palestiinalaisten mielestä. Kompromissin löytäminen kiistaan lienee kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa. Kysymys on vain poliittisesta tahdosta.

Vaikka rauhansopimusta ei nyt Camp Davidissä syntyisikään, se tuskin merkitsisi kuoliniskua koko rauhanprosessille. Ensinnäkin, aikaa on vielä jäljellä syyskuun 13. päivään, joka on asetettu takarajaksi ja jolloin Arafat on uhannut julistaa Palestiinan yksipuolisesti itsenäiseksi. Toiseksi, yli 50 vuotta kestäneen kiistan aikana monet keinotekoiset takarajat ovat tulleet ja menneet. Tärkeintä on, että saadaan aikaan hyvä rauhansopimus, jonka kanssa sekä Israel että palestiinalaiset pystyvät elämään.