Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 20.7.2000:
Kehitysmaat erityisasemassa
G8-valtioiden huippukokouksessa

Okinawa käyttää hyväkseen G8-kokouksen tuomaa julkisuutta houkutellakseen saarelle lisää matkailijoita.
Okinawa käyttää hyväkseen G8-kokouksen tuomaa julkisuutta houkutellakseen saarelle lisää matkailijoita.

G8-valtioiden vuosittainen huippukokous Japanin Okinawalla saa eteensä tavanomaista laajemman asialistan. Normaalien talouskasvuun liittyvien kysymysten lisäksi seitsemän vauraimman teollisuusmaan ja Venäjän edustajat paneutuvat muun muassa köyhien maiden velkatilanteeseen, rahanpesuun, terrorismiin sekä erilaisiin ulkopoliittisiin kysymyksiin.

Joillakin osallistujilla on lisäksi omat intressinsä pelissä. Ensikertalainen, Venäjän presidentti Vladimir Putin pyrkii estämään Yhdysvaltoja toteuttamasta rajoitettua ohjustentorjuntajärjestelmää, johon vastaaminen olisi liian kova taloudellinen taakka rutiköyhälle Venäjälle. Taustatukea Putin kävi hakemassa Kiinasta ja Pohjois-Koreasta. Kokous tarjoaa Putinille myös oivan tilaisuuden nostaa Venäjän rapistunutta profiilia suurvaltana.

Isäntämaan Japanin pääministeri Yoshiro Mori, jonka suosio kotona on alamaissa, yrittää pönkittää omaa asemaansa. Japani on myös satsannut suuren määrän jenejä kolmipäiväiseen kokoukseen tarkoituksenaan saada ohjatuksi kansainvälisten turistien virta tälle Japanin köyhimmälle alueelle. Toistaiseksi Okinawa tunnetaan lähinnä Yhdysvaltain sotilastukikohtana.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Silmiinpistävää tämänkertaisessa G8-kokouksessa on kuitenkin kehitysmaiden osakseen saama huomio. Tämä on heijastusta viime vuoden Maailman kauppajärjestön WTO:n Seattlen kokouksesta, joka päättyi fiaskoon kansalaisjärjestöjen mielenosoitusten seurauksena. Okinawassa pyritään nyt todistamaan arvostelijoille ja kehitysmaille, että globalisaatiolla voidaan taistella köyhyyttä vastaan.

Yhdysvallat on valmistautunut puhumaan voimakkaasti köyhien maiden velkojen anteeksiantamisen puolesta sekä tukemaan kehitysmaiden koulu- ja terveydenhoito-oloja. Kokouksen alla myös Maailmanpankin pääjohtaja James Wolfensohn muistutti valtuuskuntia, että köyhimpienkin maiden on hyödyttävä globalisaatiosta.

Seattlen opetukset on siis otettu vakavasti. Kehitysmaita ja globalisaation vastustajia tuskin on kuitenkaan helppo saada vakuuttumaan maapalloistumisen eduista. Päätöksenteko kansainvälisessä taloudessa on edelleenkin varattu pääasiallisesti rikkaille teollisuusmaille kehitysmaiden katsoessa sivusta, kun heitä koskevia päätöksiä tehdään.

Kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välinen kuilu ei myöskään ole kaventunut. Kolmen viimeisen vuosikymmenen kuluessa maailman rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen välinen tulokuilu on yli kaksinkertaistunut.

Niinpä G8:n suunnitteleman kädenojennuksen kehitysmaille on saatava pikaisesti jatkoa, jotta se olisi uskottava. Tämän luokan ongelmia ei yhdessä kokouksessa pystytä pitkälle ratkaisemaan.