Pääkirjoitus

Kolumni Veli Junttila:
Tiitu sai paljon anteeksi

Urho Kekkonen valitsi vuonna 1950 ensimmäisen hallituksensa puolustusministeriksi lapualaisen talonpojan Kustaa Tiitun. Valinnassa on erikoista se, että Tiitu kelpasi paikalle, vaikka hän keväällä 1948 oli eduskunnassa äänestänyt yya-sopimusta vastaan.

Kekkoselle veri oli vettä sakeampaa. Tiitu oli pohjalaisista vanhoista kansanedustajista ainoa varma Kekkosen tukija, joka myös pohjimmaltaan hyväksyi Kekkosen ulkopolitiikan - siksi Tiitu kelpasi.

Tämän arvion on esittänyt Johannes Virolainen Tiitun elämäkerrassa, jonka on kirjoittanut Lasse Kangas.

Tietysti naapuri huomasi heti ministeri Tiitun, jonka poliittinen "syntitaakka" oli venäläisten silmissä veriruskea. Yya-sopimuksen vastustusta ennen Tiitu oli ollut vapaussoturi, lakonmurtajajärjestö Vientirauhan asiamies, lapuanliikkeen perustajia ja jatkosodan vapaaehtoisia.

Venäläinen lehdistö aloitti parjauskampanjan, ja Tiitu harkitsi eroa helpottaakseen Kekkosen asemaa. Lasse Kangas kertoo, että kirjoittelu loppui ydinaseiden vastaisen rauhanadressin allekirjoittamiseen. Sen oli ennen Tiitua allekirjoittanut jo muu hallitus. Kun Mauri Ryömä tuli kyyhkysadresseineen, Tiitu ja Lauri Riikonen katsoivat, että isänmaan edun vuoksi on tehtävä sellaistakin, mikä ei ole mieluisaa ja allekirjoittivat vetoomuksen. Siihen loppui neuvostolehdistön kirjoittelu.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Allekirjoittajia oli muitakin kuin hallitus ja kommunistit; peräti lähes miljoona suomalaista.

Ministerinä Tiitu joutui tuleen kevään 1950 veturimieslakon aikana. Hän hyväksyi toimet lakon murtamiseksi kutsumalla lakkolaiset kertausharjoituksiin, mutta hallitus menetti sen pelin.

Kustaa Tiitun lisäksi eduskunnassa yya:ta vastaan maalaisliiton ryhmässä äänesti Väinö Okko. Johannes Virolainenkin oli pohtinut, voidaanko sopimus jättää eduskunnassa kokonaan käsittelemättä.

Tiitun mielestä Pariisin rauhansopimus riitti maiden välillä. Lisäksi miksi tehdä sopimus vain Neuvostoliiton, mutta ei muiden naapurimaiden kanssa.

Myöhemmin pysähtyneisyyden aikana Tiitun tiedetään katuneen 1948 kantaansa, koska yya:sta oli Suomelle hyötyäkin.

Tiitu oli perustamassa Vihtori Kosolan kanssa kommunismin vastaista liikettä Lapualle syksyllä 1929, mutta tiet erkanivat pian. Laillisuuslinjan kannattaja Tiitu ei ollut mukana talonpoikaismarssillakaan.

Tiitu kumppaneineen kävi mm. Vaasassa ostamassa aseliikkeiden varastot tyhjiksi, jotta aseet eivät päädy muiluttajien käsiin.

Tiitu ja eräät muut maalaisliittolaiset joutuivat myös tiukasti nuhtelemaan Lapua kirkkoherraa K.R. Karesta, joka oli lapuanliikkeen tiukka kannattaja. Kares oli kirkossa saarnannut kiivaasti Sanomalehti Ilkkaa ja sen päätoimittajaa Artturi Leinosta vastaan.

-Olin Lapuan liikkeen perustaja, mutta myös sen lopettaja, kertoi Tiitu 70-vuotishaastattelussa.

Tiitu osallistui keskeisenä vaikuttaja presidentivaaliin 1931, jolloin P.E. Svinhufvud voitti täpärästi 151-149.

Tiitu oli yksi niistä Svinhufvudin maalaisliittolaista kannattajista, jotka juuttuivat hissiin ratkaisevan äänestyksen alkaessa. Onneksi Artturi Leinosella on puukko vyöllään ja hissin ovi saatiin sillä ajoissa auki.

Ennen yya-käsittelyä sodan jälkeen Tiitun ja Kekkosen käsitykset olivat menneet ristiin asekätkennästä, Tiitu puolusteli asekätkentää. Hän piti ennakkotapauksena vuoden 1920 asekätkentää Lapualla, jolloin mm. Tiitu ja Kosola olivat kätkeneet panoksia kuningasmielisten vehkeilyn varalta. Noilla patruunoilla oli myöhemmin käyttöä varustauduttaessa yhteenottoon lapuanliikkeen kanssa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tiitun mielestä sodan jälkeenkään aseita ei kätketty laillisen järjestyksen syrjäyttämiseksi. Aseet oli kätketty pahan päivän eli miehityksen varalta.

Viimeisen kerran Tiitu "järkytti" tasavaltaa keskustapuolueen kuuluisessa Kuopion 1981 puoluekokouksessa, jossa Ahti Karjalainen ja Johannes Virolainen kilpailivat presidenttiehdokkuudesta,

Kokoukseen tuotiin sairaana olleen ja K-linjalaisena pidetyn Tiitun terveiset, että Kekkonen ei luotakaan Karjalaiseen. Virolaisesta Kekkonen ei ollut puhunut mitään, kertoi Tiitu keskustelustaan Kekkosen kanssa - mahdollisesti vuonna 1975,

Kokoukseen tulivat myös toisenlaiset terveiset; Martti Miettunen luki Kekkosen kirjeen vuodelta 1979 ja epäluotettavaksi leimattiinkin Virolainen. Myöhäisillä myllykirjeillä oli tuskin vaikutusta, Tiitun terveisiä ei luettu kokouksessa ja Virolainen voitti siltikin. -Tiitu kuoli vuonna 1990 94-vuotiaana.
Kirjoittaja on artikkelitoimituksen esimies.