Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 17.7. 2000:
Ilmastonmuutoksen hallinta
on koko maailman asia

Ilmastonmuutoksen tuhoisat seuraukset elämälle maapallolla on tunnustettu jo pitkään. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on solmittu merkittäviä maailmanlaajuisia sopimuksia ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten vähentämiseksi. Vain teot puuttuvat.

Mikäli kauniista sanoista ei pian siirrytä tekoihin, Kioton ilmastokonferenssissa teollisuusmaille vuonna 1997 esitetyt kasvihuonekaasujen päästörajoitukset tuskin täyttyvät asetettuun tavoitteeseensa, vuoteen 2010 mennessä.

Ilmasto-ongelman tieteellinen, taloudellinen ja poliittinen monimutkaisuus on vaikeuttanut kaikille maille sopivien ratkaisukeinojen löytämistä. Pohjoisen ja etelän kehityserot ja erilaiset pyrkimykset ovat selvästi nähtävissä. Kehitysmaat haluavat saavuttaa samanlaisen taloudellisen tason kuin teollisuusmaat ja mikäli niiden väestömäärä kasvaa povattuun tahtiin, tulevat seuraukset olemaan vakavat. Teollisuusmaat peräävät näin vastuunkantoa myös kehitysmailta.

Vastuu ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä kuuluu kuitenkin kaikille. Toisin kuin toinen suuri ympäristöongelma, otsonikato, joka on enimmäkseen pohjoisella pallonpuoliskolla elävien päänvaiva, ilmastonmuutos koskee koko maapalloa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Teollisuusmaiden velvollisuus on omien puhtaampien energiamuotojen käytön lisäksi auttaa köyhempiä maita samalle tielle ja näyttää omalla toiminnallaan esimerkkiä hyvinvoinnin ylläpitämisestä mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavalla energiankäytöllä ja kulutuksella.

Suuri ongelma on, ettei yksikään maa ole ilmastopolitiikassa ottanut johtavaa roolia. Perinteisen maailmanmahdin Yhdysvaltojen republikaanivetoinen kongressi on teollisuuden tuella säännöllisesti estänyt pyrkimykset tiukempaan ilmastopolitiikkaan. Yhdysvallat on vastuussa neljänneksestä maapallon kasvihuonekaasuista, joten ilman sen aktiivista osanottoa rajoitusten toteuttaminen jää puolitiehen.

Venäjä teki Vladimir Putinin johdolla ehdottoman pohjanoteerauksen jäädyttämällä tyystin maan ympäristöhallinnon rahoituksen. Se ei lupaa hyvää Venäjän jo valmiiksi retuperällä olevalle ympäristöpolitiikalle.

Euroopan unionia taas ovat vaivanneet ulkopolitiikan linjattomuus ja pohjoisten ja eteläisten jäsenmaiden näkemyserot ympäristöpolitiikan hoidosta. EU on toisaalta selvästi muita aktiivisemmin pyrkinyt luomaan maailmanlaajuista ilmastopolitiikkaa.

Taloudelliset syyt hidastavat ilmastonmuutoksen ehkäisypyrkimyksiä kenties eniten. Tarvittavien toimenpiteiden lopullista hintaa ei kukaan tiedä, siksi moni ei ole valmis ryhtymään hanakasti toimiin. Harvat ottavat toisaalta huomioon sen tosiasian, että mitä kauemmin odotetaan, sitä kalliimmaksi korjausten hinta lopulta tulee.

Sen sijaan että ilmastonmuutoksen tuhoisat seuraukset vain hiljaa hyväksyttäisiin lyhytnäköisellä politiikalla, olisi jo korkea aika ryhtyä käytännössä toteuttamaan yhteisesti sovittuja päämääriä. Seuraavan kerran tilaisuus tähän tarjoutuu kuudennessa YK:n alaisessa ilmastonmuutoskonferenssissa, joka kokoontuu Haagissa marraskuussa.