Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 14.7. 2000:
Filippiinien panttivankidraaman
ratkaisu vaatii uudenlaisia keinoja

Heti alkuunsa Filippiinien panttivankidraaman veikattiin venyvän pitkäksi. Tuskin kuitenkaan monikaan olisi uskonut, että kaapatut, heidän joukossaan kaksi suomalaista, ovat vielä lähes kolmen kuukauden jälkeen muslimisissien vankeina. Alun perin 21 ihmisen ryhmästä on vapautettu vain yksi malesialainen panttivanki. Malesian Sipadanissa tapahtuneen sieppauksen jälkeen sissit ovat ottaneet vielä lisää vankeja, mikä on vain vaikeuttanut entuudestaankin monimutkaista tilannetta.

Jo useaan kertaan kriisin välittäjät ovat herättäneet toiveita siitä, että panttivankien vapauttaminen on ovella. Odotukset ovat kuitenkin osoittautuneet turhiksi samalla kun panttivankien terveys on heikentynyt.

Tilanteen vakavuus on saanut vihdoin myös ministeritason valtuuskunnan liikkeelle. Suomen, Ranskan ja Saksan ulkoministerit saapuivat torstaina Filippiineille painottamaan panttivankien nopean vapauttamisen tärkeyttä. Matkaan lähtenyt ulkoministeri Erkki Tuomioja ei halunnut nostattaa uusia toiveita panttivankien pikaisesta vapauttamisesta. Tuomiojan mukaan ulkoministerien aikomuksena ei ole painostaa Filippiinien hallitusta. Tarkoitus on pikemminkin vain saada selvä kuva tilanteesta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tuomiojan mukaan Suomi luottaa edelleen täysin Filippiinien hallituksen kykyyn ratkaista panttivankidraama. On kuitenkin hieman vaikea ymmärtää, mihin tämä luottamus perustuu, kun Filippiinien hallitus ei ole saanut edes selville, mitä sissit loppujen lopuksi vaativat. Neuvotteluprosessi on myös ollut sekava alusta lähtien. Neuvottelijoiden työ ei vaikuta kovin koordinoidulta, mikä on hämmentänyt myös kaappaajia. Lisäksi torstaina uudelleen alkaneet neuvottelut olivat poikki yli kuukauden sen jälkeen, kun sissit olivat koventaneet vaatimuksiaan.

Vaikka kolmen maan ulkoministerit eivät aikoisikaan painostaa Filippiinejä ripeämpään toimintaan on heillä toivottavasti esitettävänään Filippiinien presidentille Joseph Estradalle edes uusia ideoita siitä, miten neuvotteluihin saataisiin vauhtia. Filippiinien hallitus on toistaiseksi halunnut pitää kriisin hoidon omissa käsissään. Koska edistystä ei ole tapahtunut, alkaisi olla korkea aika pohtia ulkopuolisen välittäjän käyttämistä.

Ajatellen mahdollisten tulevien sieppausten ehkäisemistä esille olisi nostettava myös kansainvälisen sovittelun mahdollisuus hallituksen ja muslimiväestön vuosia jatkuneiden kiistojen ratkaisemiseksi. Muslimisissien taistelukeinot eivät ole hyväksyttäviä, mutta sitä ei myöskään ole kaikilta osin ollut Filippiinien hallituksen vähemmistöpolitiikka.