Pääkirjoitus

Kolumni, Raimo Vahtera:
Tomerat toverit

Tänä kesänä mätäkuu tuli aikaisin. Puheet pehmenivät heti alkukesästä.

Jo ennen kesäkuun puolta väliä Turun sosiaalidemokraattien kunnallisjärjestön puheenjohtaja Seppo Lehtinen lasketteli julkisuudessa niin tomeraa tekstiä, että se toi etsimättä mieleen mätäkuun ja sen löysät jutut.

Puhe oli Naantaliin siirtyvän apulaiskaupunginjohtaja Timo Kvistin tyhjäksi jättämästä paikasta.

Nyt tarvitaan tomerampaa johtajuutta, ettei kaupunginhallitukseen jatkuvasti tulisi kasapäin ongelmia, Lehtinen julisti. Hänen mukaansa on ollut pesulaa ja pesulan johtajaa, sairaalan toimintaa ja muuta.

Lehtisellä ei ollut munaa sanoa, mitä kaikkea muuta on ollut.

On ollut tomeraa oluenmyyntiä. Se yritettiin ensin tomerasti joukolla kieltää, mutta kun ei kyetty, luvattiin siilata olutsoppa pohjia myöten.

Kuinka kävi? Eipä juuri mitenkään. Ei löytynyt sattumia eikä juuri muutakaan, johon olisi voinut tarttua - järjestöllisessä mielessä.

Ei löytynyt kuin vanhaa käytäntöä, joka on samaa sukua kuin ikimuistoinen nautintaoikeus.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Lakia kumminkin rikottiin. Siitä tuli rapsut. Viimeksi luottamustehtävissä olleet saivat kontolleen muiden rakentaman järjestöllisen perinnön ja saivat tuomiot.

Selvyyttä itse asiaan ei tullut. Sitä ei kai yksikään toveri riittävän tomerasti halunnut.

Jotkut vaativat kyllä näyttävästi päitä vadille, mutta vaatimus ei perustunut totuuden etsintään. Se perustui silkkaan poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen.

Haluttiin vaihtaa ne, joista ei pidetty, niihin joista pidettiin. Se oli ns. avointa junttausta. Ratsastettiin muka totuudella muka puhtaan asian puolesta.

Raha, sen lähteet ja haju olivat sivuseikka. Tavoitteena oli kaato.

Käytäntö, jolla järjestö hankkii pimeää vaalikassaa, on vanha, demarien olutrokkia vanhempi. Ruisrockin yhteydessä myyty olut kasvatti rahanorot virroiksi, markat miljooniksi.

Eikä demarienkaan rahanteko olutskandaaliin tyssännyt. Ehei, Ruissalon kansanpuisto eli yleinen käytävä on nykyisin käytävä, jolla paikataan demarien kassaa.

Turun kaupunki vuokraa paikan demareille. Vuosivuokra ei ole käypä, mutta ilmeisesti katsottu ilmaista kohtuullisemmaksi.

Kerran vuodessa Turun kaupunki tai täsmällisemmin Turun musiikkijuhlasäätiö - se, jonka silmään demarit olutta suihkuttivat, vuokraa alueen tiloja, tänä vuonna kolmeksi päiväksi.

Päivän vuokra on lähes kaksi kertaa suurempi kuin demarien maksama vuosivuokra.

Kohtuullinen tili tehdään suhteellisen helposti: Turku on vuokranantaja ja vuokralainen mutta demarit kuittaavat välistä liki satatuhatta markkaa.

Kun pääkirjoitustoimittaja Juhani Heimonen käsitteli aihetta kolumnissaan, Lehtinen vastasi tomerasti: kaikki on OK, säätiön maksama vuokra on käypä. Muitakin ottajia olisi.

Lehtisen mukaan paikka on kysytty. On tanssienpitäjiä, on hääjuhlia ja muitakin perhejuhlia.

Epäillä sopii, että jos taksa kaikkina kesäpäivinä on sama kuin säätiöltä kiskottava, kansanpuistossa olisi hiljaista.

Toisaalta: voihan toki olla niinkin, että kansanpuisto on niin imuisa paikka, että hinnasta ei tingitä ja säätiön maksama vuokra on käypä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jos niin on, silloin sopii kysyä, miksi kaupunki ei peri demareilta käypää tai lähestulkoon käypää hintaa?

Ylisummaan tässä yhteydessä on kysyttävä, kuten muutama lukijakin on kysynyt, miten on mahdollista, että kaupunki joutuu toimimaan alivuokralaisena omissa tiloissaan ja maksaa päivästä enemmän kuin vuodesta saa?

Kaupungin omistama musiikkijuhlasäätiö saa kaupungilta tuhtia tukea. Se on paikallaan, mutta onko paikallaan, että demarit lypsävät talousahdingossa olevaa säätiötä.

Demarien itse aiheuttaman olutsotkun jälkilasku on suolainen, mutta ei kai turkulaisten veronmaksajien tarvitse sitä maksaa?

Tai jos tarvitsee, miksi ei sanota tomerasti suoraan, että siitä on kyse.
Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja.