Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 12.7.2000:
Optimistinen Clinton on vaikean
tehtävän edessä Camp Davidissa

Palestiinalaisten ja Israelin välisille ongelmille haetaan ratkaisua jälleen tutussa paikassa. Lähes 22 vuotta sitten Camp Davidissa etsittiin sopua Lähi-idän kiistoihin Yhdysvaltain presidentin Jimmy Carterin johdolla. Muissa pääosissa olivat Egyptin presidentti Anwar Sadat sekä Israelin pääministeri Menachem Begin.

Tiukan kädenväännön tuloksena syntyi rauhansopimus Israelin ja Egyptin välille, mutta myös Israelin hallitsemien palestiinalaisalueiden Jordanin länsirannan ja Gazan tulevaisuudesta sovittiin. Kehyssopimuksen mukaan alueille päätettiin luoda itsehallinto. Viiden vuoden ylimenokausi ei kuitenkaan tuottanut mitään. Oltiin taas lähtöpisteessä.

Kun Israelin ja palestiinalaisten edustajat jälleen pohtivat ratkaisua samoihin ongelmiin samassa paikassa on heillä ainakin tiedossaan, miten rauhansopimusta ei tule rakentaa, jos jotakin aiotaan saada aikaan.

Varsinkin neuvottelujen isännän, Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin puheista heijastuu optimismi. Clinton, joka hamuaa komeata sulkaa hattuunsa presidenttikautensa päätteeksi, näyttää uskovan, että rauhansopimus saadaan aikaan viikon kuluessa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Paljon pessimistisempiäkin mielipiteitä neuvottelujen mahdollisista tuloksista on esitetty. Palestiinalaisleirissä odotukset eivät ole kovin korkealla. Israelilaiseen neuvotteluosapuoleen ei luoteta eikä Israelin pääministerillä Ehud Barakilla katsota olevan riittävästi liikkumatilaa.

Barak itse uskoo pystyvänsä neuvottelemaan rauhan palestiinalaisten kanssa. Barakin asema heikkeni kuitenkin huomattavasti juuri neuvottelujen alla, kun kolme työväenpuolueen liittolaispuoluetta lähti hallituksesta ja oppositio järjesti parlamentissa luottamuslauseäänestyksen, josta Barakin hallitus selvisi vain nipin napin.

Lähtökohdat eivät siten ole parhaat mahdolliset löytää ratkaisu konfliktiin, jota presidentti Clinton luonnehti "maailman vaikeimmaksi". Myös kiistan osapuolten vaatimukset näyttävät tässä vaiheessa täysin yhteensovittamattomilta. Keskeisimmissä kysymyksissä, kuten Jerusalemin asema, Palestiinan rajat, juutalaissiirtokunnat ja palestiinalaispakolaiset, sekä palestiinalaisten presidentti Jasser Arafat että pääministeri Barak ovat sitoneet itsensä vaatimuksiin, jotka eivät voi toteutua.

Presidentti Clinton, joka on luvannut tehdä kaikkensa rauhan aikaansaamiseksi, onkin nyt vaativan tehtävän edessä. Ongelmat eivät sinänsä ole ylipääsemättömiä, mutta niihin on vuosikymmenten kuluessa latautunut niin paljon tunteita, että välitystehtävän onnistuminen on kaikkea muuta kuin varma. Ei olisikaan suuri ihme vaikka rauhanneuvottelijat joutuisivat vielä palaamaan Camp Davidiin. Toivottavasti kuitenkin pikemmin kuin 22 vuoden kuluttua.