Pääkirjoitus

Yhdysvaltain ohjuskilpi voi
käydä monin tavoin kalliiksi

Pääkirjoitus 10.7.2000
Yhdysvaltain kiistelty ohjustorjuntahanke NMD kärsi vakavan takaiskun viikonloppuna, kun Marshall-saarilta laukaistu torjuntaohjus ei osunut kalifornialaisesta lentotukikohdasta ammuttuun maaliohjukseen. Itse asiassa ohjuskoe kömmähti niin perustavanlaatuiseen vikaan, että yksi koetta seuranneista korkeista amerikkalaisista sotilasviranomaisista myönsi tiedotustilaisuudessa, ettei hän edes osannut sisällyttää sitä niiden mahdollisuuksien joukkoon, jotka saattaisivat johtaa kokeen epäonnistumiseen.

Yhdysvaltain puolustusministeriölle Pentagonille ohjuskokeen epäonnistumisen teki vieläkin kirvelemmäksi se, että tähän asti tehdyistä kolmesta NMD-kokeesta kaksi viimeisintä on nyt päättynyt näyttäviin ohilaukauksiin ja vain yksi, viime vuonna tehty, kirjattiin onnistuneeksi.

Paitsi noloja ohilaukaukset ovat myös kalliita. Lauantain kokeen lasketaan maksaneen Yhdysvalloille 100 miljoonaa dollaria eli 600 miljoonaa markkaa. Se on melkoinen hinta yhdelle osalle koesarjassa, jonka mielekkyyteen aniharva Yhdysvaltain ulkopuolella ja vain osa amerikkalaisistakaan uskoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Presidentti Bill Clintonin on määrä lähiviikkoina tai -kuukausina ottaa omalta osaltaan lopullisesti kantaa siihen, käynnistetäänkö ohjustorjuntajärjestelmän rakentaminen täysimittaisena nykytavoitteen mukaisesti siten, että sen ensimmäiset, Alaskaan sijoitettavat osat olisivat toimintavalmiina vuoteen 2005 mennessä.

Päätös ei ole Clintonille poliittisesti helppo, vaikka viikonlopun ohjuskoe olisi onnistunutkin. Sekä muut johtavat ydinasevallat kuten Venäjä ja Kiina että Yhdysvaltain omat liittolaiset ovat suhtautuneet hankkeeseen joko täysin torjuvasti tai huomattavan varauksellisesti. Yhdysvaltain ulkopuolella, eritoten Euroopassa, ohjustorjuntahanke tulkitaan merkiksi läntisen supervallan itsekkäästä halusta suojautua ohjusmuurin taakse päätöksensä laajemmista seurauksista välittämättä. Toteutuessaan NMD:n on epäilty käynnistävän uuden ydinvarustelukierteen.

Ensiarviot kokeen epäonnistumisen jälkeen ennakoivat Clintonin olevan nyt entistä haluttomampi rakentamaan ohjuskilpeä suunnitellun nopeimman aikataulun mukaan ja ennustivat presidentin nyt todennäköisimmin lykkäävän suunnitelmaa siten, että todellinen ratkaisu NMD:n käynnistämisestä tai hylkäämisestä jää ensi tammikuussa virkaanastuvalle seuraajalle.

Clinton on itse sanonut tekevänsä päätöksensä arvioimalla neljää asiaa: hankkeen teknistä toteuttamiskelpoisuutta, sen hintaa, Yhdysvaltoihin kohdistuvan ohjusuhkan vakavuutta sekä ohjuskilven vaikutusta aserajoitukseen ja Yhdysvaltain kansainvälisiin suhteisiin.

Toivoa sopii, että myös Clintonin seuraaja ottaa kaikki neljä näkökohtaa huomioon omaa päätöstään aikanaan tekiessään. Silloin hänkään tuskin kiirehtii hanketta, joka lauantain jälkeen vaikuttaa yhä selvemmin Yhdysvaltain arvovallan kannalta paitsi taloudellisesti myös poliittisesti kalliilta harha-askeleelta.