Pääkirjoitus

Lainmuutos tilkitsee pahimmat
turvapaikkajärjestelmän vuodot

Suomi on saavuttanut viime vuosina lähes legendaarisen maineen valtiona, joka kohtelee poikkeuksellisen suopeasti tänne pyrkiviä turvapaikan hakijoita. Hyvä kello on kuulunut kauas ja tuonut maahan todellisia pakolaisia, mutta vuolaat virrat myös niitä, jotka ovat lähteneet matkaan lähinnä vain vauraampia elämänoloja etsimään.

Suomeen on rantautunut satamäärin turvapaikan hakijoita niin sanotuista turvallisista maista. Alkuvuoden uutisista muistetaan erityisesti Slovakian romanit, joiden tulvaa jouduttiin patoamaan viisumipakolla. Romaniväestöä on hakeutunut pakolaiseksi myös Puolasta ja muista entisen itäblokin valtioista.

Laajalle levinnyt käsitys Suomesta pakolaisten toivemaana on sikäli harhainen, ettei turvapaikan saannin perusteet täällä sinällään poikkea yleiseurooppalaisesta linjasta. Hakemusten käsittely vain on ollut niin hidasta, että maassa on voinut oleskella jopa vuosia ennen lopullista ratkaisua.

Huomenna voimaan tulevalla ulkomaalaislain muutoksella on tarkoitus tehostaa järjestelmän toimivuutta ja hillitä aiheetonta Suomeen tunkua. Perusteettomasti turvapaikkaa hakevat voidaan vastedes käännyttää Suomesta parissa kolmessa viikossa. Ennen tällaista pikakäännytyksen mahdollisuutta ei ole laissa ollut.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Uudistus aiheutti valmistelun eri vaiheissa runsaasti keskustelua. Vielä eduskunnan suuressa salissa epäiltiin, ettei lainmuutos takaa riittävästi turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Äänestystulos 108 - 32 osoitti, että kriittisyys eli loppuun asti.

Uusien säännösten mukaan ulkomaalaisviraston pitää käsitellä turvapaikkahakemus seitsemässä päivässä sen jälkeen, kun poliisi on suorittanut hakijan kuulustelun. Nopeutettu aikataulu panee tietysti viranomaiset lujille, mutta koettelee epäilemättä myös oikeusturvan toteutumista.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneella on mahdollisuus valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen. Hakija voidaan kuitenkin käännyttää maasta ennen kuin tuomioistuin on ratkaissut jutun. Näin asianomaista ei ilmeisesti läheskään aina päästä kuulemaan henkilökohtaisesti oikeudessa kuten tietysti toivottavaa olisi.

Toisaalta turvapaikanhakijoiden oikeusturva pyritään varmistamaan sillä, että nopeutettuun käsittelyyn menevät vain turvallisista maista tulevien hakemukset. Jos "tästä on pienintäkään epäilystä", kuten sisäministeriön ulkomaalaisosaston päällikkö Pentti Visanen toteaa (HS 6.7.) tai ratkaisua ei pystytä antamaan säädetyssä ajassa, hakemus etenee normaalin kaavan kautta.

Vaikka käsitettä "turvallinen maa" käytetään turvapaikkakysymysten yhteydessä varsin sujuvasti, sen sisältöä ei ole laissa kovinkaan tarkkaan määrittely. Asian arvioiminen on jätetty käytännössä ulkomaalaisviraston valtaan ja vastuulle.

Laki edellyttää, että turvapaikan myöntämisen edellytykset punnitaan hakijan osalta aina yksilöllisesti. Silti jo yleisen yhdenvertaisuuden vuoksi olisi paikallaan, että turvallisiksi katsotuista lähtömaista laadittaisiin edes suuntaa-antava julkinen luettelo.