Pääkirjoitus

Päivän pistot/Aimo Massinen:
Huumori hiipuu politiikassa

Huumori on vaarallinen laji varsinkin politiikassa. Poliitikon on hyvä olla sympaattinen ja iloinenkin, mutta hauskan huumorimiehen maine vie helposti uskottavuuden. Poliitikosta voi silloin tulla jopa naurettava.

Politiikka on vakava asia, poliittinen diktatuuri suorastaan haudanvakava.

Kuitenkin elämässä tarvitaan paitsi etiikkaa, estetiikkaa ja erotiikkaa - myös huumoria. Huumorin avulla poliitikkokin voi vapautuneemmin kohdata maailman mielettömyyden.

Parhaiten politiikassa pärjää, jos omaa taidon nopeaan, älylliseen tilannekomiikkaan. Silloinkin pitää varoa, ettei sanan säilällä suorastaan teloita tyhmempiään, jolloin iskut voivat kääntyä myös itseä vastaan.

Älyllisen tilannehuumorin parhaita edustajia suomalaisessa politiikassa oli aikoinaan Urho Kekkonen. Kekkonen oli viiltävän sarkasmin mestari, joka oli joskus liiankin murskaava poliittisia vastustajiaan kohtaan. Mutta kyllä hän osasi itseironiankin vaikean lajin.

Kun Tabe Slioor teki Kekkoselle vielä vanhoina päivinä eräänlaisen lähestymisyrityksen, UKK vastasi: "Suo siellä, vetelä täällä."

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Turkulainen Pertti Paasio on tehnyt itseironiastaan suorastaan tavaramerkin, brandin. Kukapa ei olisi kuullut hänen eriparisista kengistään tai seikkailuistaan frakkiin pukeutumisen ihmeellisessä maailmassa. Silti hän ei ole tehnyt itsestään naurettavaa, sillä politiikkaan hän sinänsä suhtautuu erittäin vakavasti.

Paasion huumorissa on samalla sekä leppoisuutta että älyä. Hänen taitonsa verbaalisessa muotoilussa yltää huikeisiin sfääreihin.

Pienen puhevikansa takia Paasio on joutunut myös itse pilkan kohteeksi, mutta hän osaa ottaa Tsä-Tsä-Tsä-Tsäreborgin mainosmiehen roolinsakin nykyään hyvin rennosti.

Sinänsä ihmisen synnynnäisiin vikoihin tai puutteisiin liittyvä pilkanteko kuuluu keskiaikaan. Tuona pimeänä ajanjaksona oli tapana nauraa erityisesti kääpiöille, vammaisille ja vajaaälyisille.

On hieman eri asia pilkata vallanpitäjiä kuin raajarikkoisia.

Älykkään tilannehuumorin mainio edustaja on myös Jakob Söderman , joka sortuu välillä liialliseenkin piikikkyyteen. Poliitikolle kertyy silloin helposti myös vastustajia.

Klassinen esimerkki älyllisestä huumorista politiikassa oli Södermanin lausahdus, kun hän Turun kaunista saaristoa katsellessaan oli tuuminut, ettei sitä ainakaan mikään kunnallisjärjestö ole aikaansaanut.

Aforismi jäi kansakunnan poliittiseen muistiin vuosikymmeniksi.

Ylivoimaisesti eniten poliittisia vitsejä herättäneitä suomalaispoliitikkoja ovat olleet Urho Kekkonen, Ahti Karjalainen ja - Paavo Väyrynen . Vitsejä ei väännetä tyhjänpäiväisistä poliitikoista, mutta jostain syystä nämä keskustapoliitikot ovat olleet erityisen pilkanteon kohteena.

Heistä varsinaisia huumorimiehiä oli vain Kekkonen. Karjalainen oli ujo asiapoliitikko, jonka tökerö englannin kielen ääntämistapa synnytti suorastaan vyöryn ns. tankerovitsejä. Niitä väitettiin Karjalaisen oman lähipiirinkin levittäneen, jotta jörö poliitikko saataisiin kansalle läheisemmäksi.

Väyrys-vitsit ovat olleet poliittisen skaalan ilkeimmästä päästä, mikä johtuu hänen loputtomasta pyrkyryydestään ja juonittelustaan.

Kilteimpiä Väyrys-juttuja on se, kun Paavolle tuli moskovalaisessa ravintolassa vessahätä. Hän kysyi tarjoilijalta suomeksi, missä on vessa? Tarjoilija ei tietenkään ymmärtänyt, joten hän kysyi Väyryseltä venäjäksi: - Kak? (=Kuinka?) Väyrynen vastasi oitis: - Njet, pis!

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Väyrynen ei pääse poliittisen tosikon leimastaan kuolemansakaan jälkeen.

On sääli, jos politiikan huipulta huumori kuihtuu - joidenkin mielestä naisistumisen myötä. Revi nyt esimerkiksi Anneli Jäätteenmäestä huumoria! Tai, no yritetään.

Jäätteenmäki muistutti tuoreen Anna-lehden haastattelunsa lopuksi, että "sukunimeni kirjoitetaan sitten kahdella ä-kirjaimella". Koetetaan muistaa, kansanedustaja Jätteenmäki.

On toki politiikassa huumorintajuisiakin naisia. Tarja Halonen osoitti nopean huumorintajunsa vaalitaistossa. Naisten huumori on yleensä hyväntahtoisempaa, pehmeämpää.

Nykypäivän huumorin tappaja on osaltaan media, joka ei antanut armoa edes Riitta "Tilulii" Uosukaiselle .

P.S. Kun yliopistoissa nimenomaan aivotutkijat ovat sortuneet pois kaidalta polulta, muistettakoon, ettei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on tyhmempi toista!

Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja.