Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 7.7.2000
Suositut asumisoikeusasunnot
jakoon tasapuolisin perustein

Valtiontalouden tarkastusvirasto on puuttunut ns. asumisoikeusasuntojen varsin kirjaviin jakoperusteisiin. Asuntoihin on eri kunnissa kelpuutettu taloudelliselta asemaltaan hyvin erilaisia perheitä.

Asuminen asumisoikeusasunnossa on omistusasumisen ja vuokra-asumisen välimuoto. Asukas saa oikeuden asunnon hallintaan, kun hän maksaa noin 15 prosentin alkusijoituksen asunnon hinnasta. Asunnosta maksetaan sen jälkeen tietysti käyttövastiketta, mutta omakseen tällaista asuntoa ei voi koskaan lunastaa. Asumisoikeus kylläkin periytyy myös jälkeläisille, ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi pankkilainan vakuutena.    Asumisoikeusasunnoista on muodostunut ymmärrettävästi varsin suosittu asumismuoto, koska Suomessa omistusasuntojen hinnat ovat niin monilta karanneet ulottumattomiin. Asumisoikeusasuntoja rakennetaan yhteiskunnan myötävaikutuksella, valtion aravalainoilla tai korkotuella. 1990-luvulla tähän toimintaan käytetty valtion varoja yhteensä noin 10 miljardia markkaa.

Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että asumisoikeusasuntoja myönnetään eri kunnissa edes suurin piirtein tasapuolisin perustein. Valtiontalouden tarkastusviraston moitteet kohdistuvat kuitenkin ensisijaisesti asuntopolitiikkaa ohjaavaan ympäristöministeriöön, jolta ei ole saatu kuntiin yhtenäisiä ohjeita.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kunnissa asumisoikeusasuntoja pidetään yleensä sosiaalisena asumismuotona, mutta ministeriössä välttämättä ei. Ministeriön mielestä asuntojen hinnat ja saatavuus vaihtelevat kunnissa niin paljon, ettei yhtenäistä linjaa voida muka määrittää.

Miksei voida? Asuntojen hintoja ja saatavuutta seurataan nykyään erilaisilla indekseillä hyvinkin tarkkaan, joten mikä estää ministeriön vuosittain määrittämästä hakijoiden varallisuustason ylärajat eri kunnissa.

Turku ja Tampere ovat tutkituista kaupungeista ainoina määrittäneet varallisuuden ylärajat. Turussa asunnon hakijalle sallitaan jonkin verran korkeampi varallisuustaso kuin Tampereella, mikä selittynee juuri erilaisesta asuntotilanteesta. Turussahan on tunnetusti eri asumismuotojen kokonaistilanne melko hyvä, ja asuntojen hinnatkin ovat kohtuulliset.

Kun Oulussa ja pääkaupunkiseudun kunnissa selviä varallisuusrajoja ei ole, hakijoille on käytännössä sallittu huomattaviakin omaisuuksia tai jopa toinen asunto. Tällaista eriarvoisuutta ei voida jatkossa hyväksyä.

Pienellä pääomasijoituksella saatavat asunnot ovat erityisen sopivia myös nuorille perheille, mutta tarkastusraportinkin mukaan asumisoikeusasunnot ovat heille liian suuria ja siksi myös kalliita. Tähänkin seikkaan kannattaa kiinnittää tulevaisuudessa huomiota.

Asumisoikeusjärjestelmän jatkaminen on kuitenkin tärkeätä varsinkin aikana, jolloin esiintyy voimakasta muuttopainetta kasvukeskuksiin. Vahvasti omistusasuntoja suosiva asuntopolitiikka on hillinnyt muuttoliikettä, mutta samalla se on osaltaan kasvattanut pysyvää rakennetyöttömyyttä.