Pääkirjoitus

Rivien välistä/Juhani Heimonen:
Presidenttiys velvoittaa

Katoavaista on maallinen maine ja tasavaltainen kunnia. Sen on saanut presidentti Martti Ahtisaari omakohtaisesti tuta.

Suomen ensimmäinen suoralla kansanvaalilla valittu valtionpäämies on neljässä kuukaudessa onnistunut lähes tuhoamaan sen arvostuksen, minkä hän kuudessa vuodessa virassaan hankki.

Sen jälkeen kun koko kansan Mara maaliskuussa jäi eläkkeelle, hänestä ei ole kotimaassa montaa myönteistä sanaa sanottu.

Ensin ihmeteltiin Ahtisaaren hinkua haalia maailmalta toinen toistaan herraskaisempia tehtäviä erilaisten eliittijärjestöjen palveluksessa.

Sitten julkisuuteen paukahti uutinen ex-tasavallan presidentin noususta kahden kotimaisen pörssiyhtiön, UPM-Kymmenen ja Elcoteqin, hallituksiin.

Tietotekniikkayritys Elcoteqilta Ahtisaari sai huomenlahjana optioita, joiden arvo nykykurssin mukaan on pyöreät 700 000 markkaa.

Ja kuin pisteenä i:n päällä tuore Image-lehti paljastaa, että taloudellisen hyödyn tavoittelu oli Maran mielessä ja suunnitelmissa pitkään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Virkakautensa jäähyväistilaisuudessa Ahtisaaren kerrotaan tokaisseen isäntinä toimineille teollisuuden johtomiehille:

"Nyt on rahanteon aika."

Rahaan ja mammonaan Ahtisaari tunsi kuulemma viehtymystä jo ulkoministeriön virkamiehenä ollessaan. Diplomaattiuran nosteessa ovet ylelliseen elämään avartuivat entisestään.

Ahneus on kyltymätön kumppani ja siitä ikävä seuralainen, että se usein puuduttaa terveen arvostelukyvyn.

Etuja ja optioita kahmiessaan Ahtisaarelta tyystin unohtui, mitä hän niiden turmiollisuudesta tasavallan presidenttinä oli sanonut. Useaan otteeseen hän oli kritisoinut sitä, että koko yrityksen menestyksestä palkitaan vain yhtiön johtoa.

Menettely on ristiriidassa vallitsevien arvojen kanssa ja "rikkoo suomalaista yhteisvastuullisuuden periaatetta", koko kansan Mara toukokuussa 1998 julisti.

Itse hän liittyi Elcoteqin optio-ohjelmaan ennen kuin oli pannut yrityksen eteen tikkuakaan ristiin.

Entisen presidentin puheiden ja tekojen ristiriita on herättänyt perusteltua hämmästystä.

Monet arvovaltaiset vaikuttajat arkkipiispasta ministereihin ja ay-johtajista kansanedustajin ovat kritisoineet Ahtisaaren optioita ja vaatineet häneltä selitystä.

Presidentti ei ole kuitenkaan vaivautunut tekemisiään tilittämään.

Hän on keskittynyt keräämään rahaa toimintansa tukemiseen East-West -instituutissa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Äänestäjien silmissä kerjuulla käynti on rapauttanut Ahtisaaren arvostusta entisestään.

Keväällä julkaistun mielipidekyselyn mukaan 62 prosenttia kansalaisista piti rahastamista sopimattomana.

Pahimman karhunpalveluksen Ahtisaari on tehnyt kuitenkin presidentti-instituutiolle, kun hän on kieltäytynyt ymmärtämästä, että tasavallan ykkösvirka velvoittaa haltijaansa vielä mandaatista vapautumisen jälkeenkin.

Kerran valtionpäämieheksi noussut henkilö ei oikeastaan koskaan palaa täysin tavallisten kuolevaisten joukkoon. Hän säilyttää eläkeläisenäkin presidentti-tittelin ja korkean asemansa julkisen vallan arvohierarkiassa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Protokollan mukaan entiset presidentit ovat tasavallan kakkosia heti istuvan presidentin jälkeen.

Statukseen liittyy myös merkittäviä aineellisia etuja, joista ennen päätettiin tapauskohtaisesti. Viime syksynä eläkeläispresidenttejä koskevat järjestelyt kirjattiin lakiin.

Presidentit saavat noin 30 000 markan kuukausieläkkeensä verottomana. Sen lisäksi valtio järjestää heille asunnon, työtilat, kuljetus- ja turvallisuuspalvelut, virka-auton sekä mahdollisuuden käyttää avustajia. Tämän vuoden budjetissa näihin kuluihin on varattu 1,1 miljoonaa markkaa.

Lain tasoisella säädöksellä haluttiin osoittaa ja korostaa, että presidentillä on eläkkeelle jäätyäänkin kansallisen instituution asema.

"Siksi on yhteiskunnan etujen mukaista taata hänelle hänen asemansa mukaiset edellytykset esiintyä julkisuudessa ja työskennellä", todettiin lain perusteluissa.

Mauno Koivistolle presidentin eläkeläisedut ja -palvelut ovat riittäneet.

Hän on kantanut tyylikkäästi roolinsa kansallisena instituutiona osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuomalla siihen piristävällä tavalla pitkän valtiomieskokemuksen painokkuutta.

Valitettavasti samaa ei voi sanoa Ahtisaaresta.