Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 5.7.2000
Uusi valtuutettu puolustamaan
etnisten vähemmistöjen oikeuksia

Suomi on paitsi yhdistysten myös erilaisten viranomaisvaltuutettujen luvattu maa. Kansalaisten etuja valvoo tasa-arvo-, tietosuoja-, ulkomaalais- ja pian myös syrjintävaltuutettu, jos työministeriössä valmistunut ehdotus toteutuu.

Ministeriön joulukuussa asettama selvitysmies Mervi Virtanen esittää, että etnisten vähemmistöjen aseman ja oikeuksien edistäminen keskitettäisiin uudelle syrjintävaltuutetulle. Samalla nykyinen ulkomaalaisvaltuutetun virka lakkautettaisiin.

Uudistus ei merkitsisi vain tittelin vaihtoa, vaan myös olennaista muutosta toimenkuvaan.

Kun ulkomaalaisvaltuutettu on keskittynyt lähinnä auttamaan ja tukemaan Suomessa oleskelevia vierasmaalaisia, vastaisuudessa painopiste siirtyisi syrjinnän tutkimiseen ja ehkäisemiseen. Samalla kohderyhmä laajenisi, kun mukaan tulisivat myös oman maan kansalliset vähemmistöt.

Ulkomaalaisvaltuutettu Antti Seppälä on varmaan oikeassa epäillessään painotuksen siirron järkevyyttä. Tärkeintä maahanmuuttajan kannalta on, että hän saa tarvitessaan esimerkiksi oikeudellista apua erilaisten lupien anomiseen ja muihin käytännön ongelmiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ensi vuonna eläkkeelle jäävä Seppälä itse on tehnyt arvokasta työtä tällaisen, sanoisiko "institutionaalisen syrjinnän" kitkemiseksi ja ulkomaalaisten yleisten oikeuksien kohentamiseksi. Hän on pyrkinyt aktiivisesti vaikuttamaan myös lainsäädäntöön ja julkiseen keskusteluun, mitä roolia pitäisi uudistuksessa mieluummin vahvistaa kuin mitätöidä.

Kansallisuutta, rotua tai heimoa koskevan syrjinnän yleisyydestä Suomessa on vaikea saada täsmällistä tietoa, koska ilmitulevia tapauksia ei kattavasti tilastoida. Sitä enemmän on käytettävissä asennetutkimuksia. Niiden tulokset viittaavat varsin yhtäpitävästi siihen, että ennakkoluulot ovat valitettavasti eri toten nuorten keskuudessa lisääntymään päin.

Uudella valtuutetulle näyttäisi siis riittävän ehkäisytöitä. Eri asia, miten ongelmaan pitäisi käytännön tasolla pureutua eli onko syrjintää ylimalkaan mahdollista ennakolta estää.

Lausuntokierrokselle lähteneessä esityksessä on epäilemättä muitakin kysymyksiä, jotka kaipaavat vielä hiomista ja syventävää pohdintaa. Viran tehtäviä ja toimivaltaa ei ole kiirettä määritellä lopullisesti, ennen kuin tiedetään, millaisia velvoitteita EU:n syksyllä valmistuva syrjintädirektiivi asettaa kansalliselle lainsäädännölle.

Toivottavasti siihen mennessä uudistetulle viralle keksitään myös esitettyä onnistuneempi nimi.