Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 3.7. 2000:
Juutinrauman silta yhdistää

Tanskan ja Ruotsin kuninkaalliset ja tuhannet Juutinrauman yli tuoreeltaan halunneet autoilijat todistivat viikonvaihteessa ainutkertaista tapahtumaa. Ruotsin ja Tanskan välinen maantieliikenne alkoi virrata yli salmen siltaa pitkin.

Ensimmäisen päivän puheissa oli juhliin sopivaa suureellisuutta, toteamuksia, joita Tanskassa ja Ruotsin eteläosissa tosin on viljelty siltaa odoteltaessa jo vuosia: Pohjola rakennettiin kiinni Eurooppaan. Ruotsi ja Tanska löysivät toisensa. Skåne palasi vanhaan yhteyteensä vuonna 1658 tapahtuneen Ruotsiin liittämisen jälkeen. Tulevaisuus on Juutinrauman suuralueen eli Kööpenhaminan ja Malmön yhteinen.

Juutinrauman yhteyden avaaminen yli sadan vuoden unelmoinnin, kymmenen vuoden aktiivisen suunnittelun ja kuuden - seitsemän vuoden rakentamisen jälkeen lie tosiasiassa seurauksiltaan sittenkin vähemmän dramaattinen. Edelliset eurooppalaiset insinööritaidon isot näytteet eivät ole ainakaan lyhyellä tähtäyksellä aiheuttaneet kovin ihmeellistä vallankumousta nekään: Tanskan Ison-Beltin silta on jo arkipäivää, samoin kuin Englannin kanaalin alittava tunneli junaliikenteineen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Päätös 16 kilometrin uudesta väylästä eli maantie- ja rautatiesillasta sekä tunnelista oli 1990-luvun alussa kova pala hallituksille Tanskassa ja Ruotsissa.

Huomattava osa kansalaisista vastusti, ympäristövaikutuksia pelättiin ja suurprojektin kalleutta kauhisteltiin. Kun molempien maiden päätökset 1994 oli tehty, työt sujuivat ripeästi.

Ympäristöjärjestöt olivat suunnitteluvaiheessa huolissaan sillan ja työmaan vaikutuksista merivirtauksiin. Sillasta luvattiin siksi "nollaratkaisu". Sen ei toisin sanoen pitänyt vaikuttaa mitenkään veden virtaamiseen Kattegatista Itämereen ja Itämeren ongelmalliseen suola- ja happitasapainoon. Tuoreimmat asiantuntijaselvitykset vakuuttavat, että lupaus on ainakin nykytietämyksen mukaan lunastettu. Sillan mahdollisten ympäristövaikutusten jäljittäminen on silti vuosien varrella edelleen tärkeää.

Juutinrauman molemmin puolin sukeutunut riemu sai suomalaisen haikeaksi. Uusi yhteys ei lyhennä meidän pitkää maa- ja merimatkaamme Keski-Eurooppaan. Sillalla ei ole meille juurikaan merkitystä muuna kuin hyvien naapurien kuriositeettina ja toisaalta eteläisen Skandinavian vetovoimaa ehkä lisäävänä tekijänä. Vastaavien betoni- ja teräsrakennelmien syntymistä tänne pohjoiseen tuskin kukaan nykyisin tosissaan haikailee. Elämme edelleen Euroopan reunalla. Se on tosiasia, johon ei sen kummemmin kannata takertua. Niin on pitkään ollut. Olkaamme vain edelleen omatoimisia.