Pääkirjoitus 14.6. 2000:
IMF lisäsi ruutia verokeskusteluun
Hallituksessa ja eduskunnassa yhä kiihkeämpänä vellova verokeskustelu sai lisää ruutia, kun Kansainvälinen valuuttarahasto julkisti arvionsa Suomea taloudesta. IMF suosittaa maalle kaksi kertaa niin suurta veroale kuin mihin hallitusohjelmassa on sitouduttu.
Valuuttarahaston edustajilla on tapana vierailla kerran vuodessa järjestön jäsenmaissa perehtymässä ajankohtaiseen taloustilanteeseen ja antamassa toimenpidesuosituksia. Suomessa kolmejäseninen valtuuskunta on poikennut yleensä alkukesästä. Harvoin delegaatio on kuitenkaan osunut keskelle yhtä kuumaa veropoliittista debattia kuin tällä kertaa.
Muun muassa valtiovarainministeriön, työmarkkinajärjestöjen ja Suomen Pankin johtoa tavanneen IMF-trion mielestä Suomen tuloverotusta ja sosiaaliturvamaksuja pitäisi alentaa summalla, joka vastaa 2,25 prosenttia bruttokansantuotteesta. Näin kansakunnan verokuormaa kevennettäisiin 11 miljardia markkaa hallitusohjelmassa jo sovitun noin 10 miljardin lisäksi.
Valuuttarahasto perustelee suositustaan sillä, että Suomen talous on toipunut hyvin lamasta ja näkymät ovat lähivuosina suotuisat. Reippaana jatkuva kasvu takaa, että valtiontalous pysyy ylijäämäisenä verotuksen keventämisestä huolimatta.
IMF:n mukaan verohelpotukset pitäisi jakaa tasaisesti koko kuluvalle vaalikaudelle, mutta kohdistaa alhaisimpia palkkatuloja ja korkeimpia marginaaliveroja painottaen. Alhaisemmilla veroilla kannustettaisiin työttömiä aitoamerikkalaiseen tapaan ottamaan vastaan pienipalkkaisia töitä.
Kevennysten kohdentaminen on hallitukselle poliittisesti jännitteinen kysymys. Vasemmisto on perinteisesti kannattanut taulukkotarkistuksia tuloluokkien alapäähän, kokoomus tasaisesti kaikille. IMF:n toinen suositus, jonka mukaan veroalen yhteydessä täytyy leikata myös työttömyysturvaa, hilata todellista eläkeikää ylöspäin ja levittää palkkahaitaria, lyönee sekin eripuran kiilaa hallitusrintamaan.
Tinkimätöntä verolinjaa lähes marttyyrin fanaattisuudella puolustanut valtiovarainministeri Sauli Niinistö suhtautuu IMF:n arvioihin tyylilleen uskollisesti. Hän on valmis ottamaan neuvoista vaarin, kunhan ehdoista sovitaan.
Niinistön mukaan veroja voidaan alentaa hyvinkin valuuttarahaston suosittamaan viiden miljardin vuositahtiin, mutta vain sillä edellytyksellä, että valtion menoja hillitään. Tähän asti ei kuulemma ole kyetty, vaan ensi vuoden budjettia uhkaa jo nyt saman suuruinen menorepeämä.
Budjettikurin lisäksi veroleikkaukset edellyttävät ensi syksynä maltillista palkkakierrosta. Muutoin Suomella on edessään inflaation riistäytyminen ja talouden ylikuumeneminen, joka syö nopeasti vuosien kasvun hedelmät.
Sanotaan, että suomalaiset kestävät yhdessä hyvin koettelemuksia, mutta menestyksen sietäminen tuottaa ongelmia. Sääntö näyttää pätevän myös nyt, kun valtiontalouteen on saatu pitkästä aikaa edes vähän liikkumatilaa.
Viime päivien monenkirjavista talous- ja veropoliittisista puheenvuoroista päätellen hallituksessa kaivattaisiin sisäistä strategiakeskustelua. Kaikki ei voi olla kunnossa, kun keskeisissä kysymyksissä erilaisia linjauksia on kohta yhtä monta kuin on linjaajaa.
