Kolumni Suomi 1950/Veli Junttila
Kekkosen triumfi
Pääministeri Urho Kekkonen koki idänpolitiikkansa avulla melkoisen triumfin, voitonjuhlan kesäkuussa 1950. Pitkään junnanneet kauppaneuvottelut Moskovan kanssa olivat uuden hallituksen aikana lähteneet liikkeelle. Huipentumaksi Kekkonen sai neuvostohallitukselta kutsun kauppasopimuksen allekirjoitustilaisuuteen.
Pääministeri seurueineen saapui Moskovaan 9. kesäkuuta. Vastaanotto oli kaikkinensa niin juhlava kunniakomppanioineen ja paraateineen, että Kekkonen piti sitä huonona enteenä: tulossa on jokin uusi yllättävä aloite?
Mitään uutta ei kuitenkaan kuulunut. Flunssaa potevaa vierasta hoidettiin yötä päivää kuin piispaa pappilassa. Kaupan viisivuotinen runkosopimus ja vuoden 1950 tavaranvaihtosopimus allekirjoitettiin 13. kesäkuuta. Näihin seremonioihin liittyen Kekkonen oli myös saanut kutsun kaikkein pyhimpään; Kremliin generalissimus Josif Stalinin luo.
Heti tervetuliaisiksi Stalin - joka taannoin oli ylistänyt Suomen armeijaa - kehui koko kansan: suomalaiset ovat rehellisiä miehiä, jotka täyttävät tunnollisesti sitoumuksensa: siksi käymme mielellämme kauppaa Suomen kanssa.
Hirmuhallitsija kyseli juhlan aikana monta kertaa Kekkosen terveydentilasta ja antoi määräyksen, että vieras tutkitaan vielä kerran. Ja näin tapahtui akateemikkotasolla, kertoo elämäkerran kirjoittaja Juhani Suomi.
Vierailun kunniaksi järjestettiin juhlapäivälliset. Juhani Suomen mukaan suomalaiset eivät koskaan aiemmin saaneet tavata niin arvokasta neuvostojohtajakaartia: J.V. Stalin, V.M. Molotov, G.M. Malenkov, L.P. Berija, K.J. Voroshilov, L.V. Kaganovitsh, N.A. Bulganin sekä armeijan johtoa. Mukana oli N.S. Hrushtshevkin.
Salin lupaili Suomeen uusia kaupallisia tilauksia. Hän otti esille myös uuden yhteistyömuodon, yhteisyritykset rauta- ja terästeollisuuden alalla.
Ilta päättyi elokuvaesitykseen ja shampanjamaljoihin. Sitten Stalin hyvästeli vieraat, mutta palasikin pian takaisin ja iltaa terästettiin konjakilla.
Juhani Suomen mukaan matka oli Kekkoselle triumfi Moskovassa tilannetta tarkkailleiden länsimaiden suurlähettiläiden, niin myös Suomen Cay Sundströmin mielestä.
Paasikivikin oli sitä mieltä, että matka oli menestys ja se vahvisti Kekkosen vähemmistöhallituksen asemaa. Monet koti- ja ulkomaiset tarkkailijat katsoivat ironisesti, että Kekkosen oma asema se tässä eniten vahvistui. Monet pelkäsivät, että Kekkosen ruhtinaallinen kohtelu ennakoi jotain tulossa olevaa ja pahempaa.
Jotkut tarkkailijat tiesivät, että Moskovassa oli käsitelty aluekysymyksiä. Kerrottiin myös, että alkavan viisivuotisen kauppasopimuksen aikana Suomi kytkettäisiin ruplaan ja idän talousjärjestelmään.
Kekkonen palasi upeiden lähtöseremonioiden jälkeen kesäkuun 15. päivänä kotimaahan, jossa odotti ankeampi arki.
Suomen Sosialidemokraatti kysyi pääkirjoituksessa: "Haluaisimme uskoa, että olemme myyneet vain metallitavaroita ja puutaloja, ei maan vapautta päättää itse asioistaan".
Skdl:n Hertta Kuusinen puolestaan joutui myöntämään, että kauppasopimus on hyvä asia, mutta "Kekkos-kelmi" vahvisti tuntuvasti omaa asemaansa sen avulla.
Kommunistit katsoivat myös, että Kekkosen tekemä sopimus on isku lännen imperialisteille; Suomi sitoutuukin itään ja länsikauppa vähenee.
Tutkija Lauri Haataja toteaa, että Kekkosen hallituksen solmima viisivuosisopimus oli keskeinen osa hallituksen ajamaan talouden vakauttamispolitiikkaa.
Presidentti ja pääministeri puhalsivat yhteen hiileen pyrkiessään vakauttamaan sekä rahataloutta että työmarkkinoita.
Hallitus kuitenkin epäonnistui yrittäessään vakauteen ja ja kiinteisiin hintoihin vedoten pysäyttää palkka- ja hintakierrettä. Sosialidemokraatit ja SAK eivät tässä vaiheessa ryhtyneet tukemaan vakauttamista.
Kekkosen vastaiseen talousrintamaan asettui myös kokoomus. Syksyllä kokoomuksen esittämän epäluottamuksen takana eduskunnassa olivat kokoomus ja demarit; hallituksen puolella Skdl.
Vuoden 1950 aikana punamultayhteistyö kuitenkin kypsyi ja yhteishallitus, Kekkosen toinen nimitettiin alkuvuodesta 1951. Vakauttamista voitiin jatkaa ja etujärjestöjen kanssa onnistuttiin solmimaan ns. linnarauhakin.
Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja.
