Pääkirjoitus 6.6. 2000:
Huippujohtajien ensitapaamisessa
enemmän tunnustelua kuin tuloksia
Kun supervaltojen johtajat takavuosikymmeninä tapasivat, kaikki tapahtui aina spektaakkelin elkein ja ylimitoitettujen odotusten saattelemana. Uudella vuosituhannella on toisin. Nyt Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit voivat huippukokouksen jälkeen todeta avoimesti, ettei erityisiä tuloksia saavutettu, mutta tapaaminen silti kannatti.
Moskovassa poikennut Bill Clinton teki todennäköisesti viimeisen visiittinsä Venäjälle Yhdysvaltain presidenttinä. Marraskuun vaaleissa valta vaihtuu ja Valkoinen talo saa uuden isännän.
Vaikka Clintonin viranhoidossa alkaa olla toisen kauden pian umpeutuessa väkisinkin jäähdyttelyn makua, Moskovasta hän olisi kernaasti ottanut jotakin konkreettista kotiin vietävää. Sellainen olisi ollut Venäjän hyväksyntä USA:n ohjustorjuntahankkeelle, mistä vierailun isäntä kuitenkin kohteliaasti, mutta päättäväisesti kieltäytyi.
Vain kuukausi sitten virkaansa asetettu Venäjän presidentti Vladimir Putin esiintyi Clintonin rinnalla pystypäin, rauhallisuutta ja itsevarmuutta uhkuen. Kontrasti edellisen, vuoden 1998 Moskovan huippukokouksen asetelmaan oli silmiin pistävä. Tuolloin isännyyttä hoiti fyysisesti jo hyvin huonokuntoinen Boris Jeltsin.
Putinille amerikkalaiskollegan tapaaminen antoi oivallisen tilaisuuden luoda ulkoista johtajakuvaa. Sulavan, mutta määrätietoisen miehen imago pukee presidenttiä, joka on luvannut palauttaa Venäjälle lain ja järjestyksen, vahvan talouden ja vahvan valtion.
Tullakseen taas suureksi ja mahtavaksi Venäjä on joutunut tarkistamaan prioriteettejaan. Ulkopolitiikkaa tärkeämpää on Kremlin nykyjohdolle maan sisäisten olojen ja poliittisen järjestelmän vakauttaminen sekä ennen muuta talouden jaloilleen nostaminen. Muu maailma saa jäädä toistaiseksi vähemmälle huomiolle. Suurvaltasuhteet siinä mukana.
Valkoiselle talolle tuli tuskin yllätyksenä Putinin viileä suhtautuminen Clintonin ohjustorjuntaehdotukseen. Yhdysvallat ajaa ABM-sopimukseen muutoksia, jotka sallisivat rakentaa rajoitetun torjuntajärjestelmän Iranin ja Pohjois-Korean kaltaisten häirikkövaltioiden varalle.
Venäjän kannalta kyse on Putinia lainaten "lääkkeestä, joka on pahempi kuin sairaus". Ohjusjärjestelmä olisi uhka strategiselle vakaudelle yleensä ja Venäjän ydinasepelotteelle erityisesti. Se myös lujittaisi entisestään USA:n mahdollisuuksia esiintyä suvereenina maailman poliisina.
ABM-kiista siivottiin silmistä asiantuntijatason jatkoneuvotteluihin. Täysin tuloksettomaksi vierailu ei kuitenkaan jäänyt, sovittiinhan Moskovassa, että Yhdysvallat ja Venäjä hankkiutuvat kumpikin eroon 34 tonnista ydinaseiden valmistukseen sopivaa plutoniumia.
Unohtamatta Clintonin puhetta Duumassa. Hän jää historiaan ensimmäisenä läntisenä valtionjohtajana, joka koskaan on esiintynyt Venäjän parlamentin alahuoneessa.
