Päivän Pistot -kolumni/Aimo Massinen:
Veropopulismi ei pure
Pääministeri Paavo Lipposta pyritään korventamaan Itävalta-päätöksestä vielä oikeuskanslerin kannanoton jälkeenkin, mutta tuskin Tanskan Helsingin-lähetystön "paljastukset" muuttavat enää mitään. Kysymys on vain tulkinnasta, yhtyikö Lipponen boikottipäätökseen jo sunnuntaina 30. tammikuuta vai vasta seuraavana päivänä.
Silti Lipposen on hyvä huomata, ettei ole ihan pikku asia rikkoa perustuslakia. Yhteys Martti Ahtisaareen Itävalta-kysymyksessä olisi kyllä löytynyt ennen päätöksentekoa, jos pääministeri olisi vain vallantäyteydessään "muistanut" mitättömän tasavallan presidentin.
Pääministerin ja varsinkin Sdp:n puheenjohtajan aseman kannalta Itävalta-kysymystä paljon vakavampia ovat kuitenkin Lipposen veronalennuspuheet, lipsumiset työsopimuslain yleissitovuudessa ja hankkeet valtioyhtiöiden lähes totaalisesta myynnistä.
Jos Lipponen oli kuvitellut voivansa jatkaa Sdp:n puheenjohtajana vielä 2002 jälkeenkin, nyt nämä ajatukset voi haudata. Sdp:n kenttä, varsinkin ay-väki on kääntänyt peukalonsa Paavon kohdalla alaspäin.
Lipposen vakavin virhe oli lähteä Sauli Niinistön ja oikeistopopulistien kanssa kilpalaulantaan veronalennuksista. Pääministeri on antanut ymmärtää, että tuloveroa on mahdollista alentaa vaalikaudella ehkä huomattavastikin enemmän kuin hallitusohjelman mukaiset 10-11 miljardia markkaa.
Lipposen vahvin manttelinperijä Erkki Tuomioja oivalsi heti, että nyt oli aika iskeä. Tuomioja muistutti, että "jos verokevennyksiä perustellaan pyrkimyksellä saavuttaa OECD-maiden tai eurooppalainen keskiveroaste, on tämä samalla nähtävä tietoiseksi irtiotoksi pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnan mallista".
Jotkut veropopulistit ovat tosin olleet sitä mieltä, että nyt on mahdollista jopa triplaan: alentaa veroja, lyhentää valtion velkaa ja säilyttää hyvinvointipalvelut. Uskokoon ken haluaa.
Jos todellakin on tähtäimessä eurooppalainen verotaso, hyvinvointiyhteiskunnalle saadaan sanoa hyvästi - ja pahasti. Kukaan ei ole onnistunut vielä nostamaan itseään tukasta.
Tuomiojakin kannattaa toki tuloverojen maltillista alentamista, mutta hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita ei hänen mukaansa pidä vaarantaa.
Itse asiassa hyvinvointivaltiosta puhuminen vaatii jo nykyisellään hyvin myönteistä mieltä. Kun julkista sektoria on koko viime vuosikymmen ajettu alas, yhteiskunnan perusarvoihin kuuluvan koulutuksen, terveydenhoidon ja vanhushuollon taso on rapautunut rajusti.
Kaikilla näillä sektoreilla on huutava henkilökuntapula. Kouluissa oppimisen taso on laskenut suurentuneiden luokkien myötä. Mielenterveys- ja huumeongelmat kasvavat. Sairaanhoitajat uupuvat työnsä ääreen. Vanhukset pannaan henkilökunnan niukkuudessa nukkumaan unipillereillä.
Onneksi suomalaiset pitävät hyvinvointivaltion perusarvoja korkeammassa kurssissa kuin löysiä veropuheita. Tarja Halosestakin tuli tasavallan presidentti pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta jankuttamalla.
Ja vaikka Sauli Niinistö on hokenut veronalennusten välttämättömyydestä väsyksiin asti, kokoomuksen kannatus valuu alaspäin kuin lehmän häntä. Veropuheet eivät pure suomalaiseen valtaenemmistöön - siitäkään huolimatta, että media tekee parhaansa ruokkiakseen uusliberalistista veropopulismia.
Kaikkein onnettominta olisi lähteä suuriin veronalennuksiin nyt, kun talous laukkaa ja inflaatio haukkaa kuukausi kuukaudelta yhä suuremman osan tulevaisuuden pääomasta.
On myös tärkeää, että työn verotuksen maltillinen alentaminen kohdennetaan oikein. Jos pyritään korkeimpaan mahdolliseen kannustus- ja työllisyysvaikutukseen, tuloveron kevennykset pitää painottaa pieni- ja keskituloisille.
Suurituloiset pitävät kyllä optioillaan, bonuksillaan ja palkkaliukumillaan huolen itsestään. Satsataan mieluummin kulutukseen kuin sijoituksiin. On paljon tärkeämpää nostaa väkeä verotuksen keinoin köyhyysrajan yläpuolelle kuin huolehtia hyväosaisista.
Syksyn kunnallisvaaleissakin on kysymys palveluista ja verotuksen tasosta. Sdp lähtee gallupien mukaan vaaleihin selvästi kokoomusta paremmista asemista.
Lipponen tekee viisaasti, jos pitää nyt matalaa profiilia. Tuskin myöskään Lipposen suosikin Sinikka Mönkären "valtionyhtiöt myyntiin ja ydinvoimaa lisää" -kampanja kasvattaa kannatusta.
Halosen-Tuomiojan linja tuo tulosta demareille varmemmin.
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.
