Pääkirjoitus 16.3.2000
Kiinan kansankongressi varoitteli
Taiwania presidentinvaalien alla
Taiwanin ensi lauantaiset presidentinvaalit ja mahdolliset itsenäistymisaikeet leimasivat vahvasti Kiinan kansankongressin eli parlamentin keskiviikkona päättynyttä istuntoa. Lähinnä kumileimasimeksi sanotun kansankongressin istunto niin alkoi kuin päättyikin pääministeri Zhu Rongjin varoituksella taiwanilaisille. Zhun mukaan Kiina ei aio katsella toimettomana Taiwanin itsenäistymistä.
Zhutakin jyrkempi oli vaikutusvaltaisen keskussotilaskomission varapuheenjohtaja kenraali Zhang Wannian, joka ilmoitti tylysti, että Taiwanin itsenäisyys merkitsee sotaa.
Beijingiä on suututtanut erityisesti Taiwanin presidentin Lee Teng-huin viimekesäinen lausunto, jossa hän kuvasi manner-Kiinan ja Taiwanin suhteita "valtioiden välisiksi suhteiksi". Kiinasta, joka pitää Taiwania Kiinan osana, tämä näytti askeleelta kohti itsenäisyyttä.
Poikkeuksena edellisistä presidentinvaaleista Kiina ei ole mobilisoinut sotilaitaan tai ampunut ohjuksia, vaan on tyytynyt pelkkään sanalliseen pelotteluun. Tämän katsotaan tällä kerralla ilmeisesti riittävän. Kiina arvioi jo korjanneensa voiton Taiwanin vaaleissa, koska itsenäisyyttä vastaan suunnattu kampanja on sen mielestä pakottanut itsenäisyydestä haikailevat presidenttiehdokkaat lieventämään kantojaan ennen vaaleja.
Eri asia on sitten, kuinka kauan taiwanilaiset ottavat Kiinan pelottelun tosissaan, varsinkin kun sotilasasiantuntijoiden mukaan Kiina ei pysty vielä vuosiin valloittamaan Taiwania.
Taiwanin ohella kansankongressin 11-päiväisen istunnon pääaiheita olivat korruption vastainen taistelu sekä talouskasvun voimistaminen takapajuisissa läntisissä maakunnissa.
Kiinan talouspolitiikan seurauksena kasvu on keskittynyt rannikkomaakuntiin maan keski- ja läntisten osien talouskehityksen polkiessa paikallaan. Maan eri osien välille syntyneen elintasokuilun pelätään nyt vaarantavan koko valtakunnan vakauden. Tätä eriarvoisuutta ryhdytään kuromaan umpeen siirtämällä teollisuutta rannikolta sisämaahan.
Naapurimaassaan Venäjällä kiinalaiset ovat nähneet havainnollisesti, mihin kehitys johtaa, kun osaa valtakunnan alueesta laiminlyödään. Tällöin luodaan vahva kasvupohja erilaisille äärimmäisyysliikkeille, joiden osuus Dagestanin ja Tshetshenian tapahtumiin on ollut ilmeinen.
Kiinan on oltava varuillaan, koska sillä on itsellään läntisillä kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla Beijingin hallintoon vihamielisesti suhtautuvia kansoja kuten tiibetiläiset sekä islaminuskoiset Sinkiangin uiguurit. Kuvat raunioituneesta Tshetsheniasta panevat varmasti osaltaan vauhtia Kiinan talouspolitiikan kurssin korjaukselle.
