Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni
Vaikeita valintoja
Myönteistä presidentti Martti Ahtisaaren eläkeläisvuosien aktiivisuudessa on viesti, että kansalainen ei kalkkeudu kalenterin mukaan. Ihminen ei ole ikäloppu 62-vuotiaana, erityisesti ei Martti Ahtisaari, joka edeltäjästään, näkijä Mauno Koivistosta poiketen on tekijä ja toimen mies.
Mutta miten pitkälle kansallista instituutiota, presidentin virkaa, voi eläkkeellä ollessaan amerikanisoida, rahastaa tittelillä. Mikä sopii, mikä ei ex-presidentille, joka ei vapaudu täysin julkisista velvollisuuksistaan virkakautensa päätyttyäkään.
Kansakunta edellyttää vastiketta siitä 550 000 markan rahasummasta, joka presidentille maksetaan erilaisten palvelujen kuten työtilojen, turvapalvelun jne. kustannuksiin. Tämä raha tulee Ahtisaarelle verottoman 363 600 markan vuotuisen eläkkeen lisäksi.
Laki entisen tasavallan presidentin palveluista velvoittaa eläköityneen presidentin mm. ottamaan vastaan valtiollisia edustustehtäviä ja kirjoittamaan muistelmansa.
Nobel-ehdokas Ahtisaaren hyväksymät kansainvälisten järjestöjen luottamustehtävät Suomen kansa ymmärtää, Ahtisaarelle ensin tarjottu YK:n yleiskokouksen palkaton puheenjohtajuus ei paikalleen sitovana kunniatehtävänä presidenttiä kuitenkaan kiinnostanut, joten viestikapulan otti käteensä Pohjois-Irlannin rauhanneuvotteluissa kunnostautunut valtioneuvos Harri Holkeri .
Ahtisaarta ei ole käytännössä kiinnostanut myöskään hänen itsensä esillä pitämä kolmas sektori, jonka tehtävät kotimaassa sopisivat hyvin ex-presidentin työlistalle.
Sen sijaan Ahtisaaren hakeutuminen kahden suomalaisyrityksen, Elcoteqin ja UPM-Kymmenen hallituksiin yhteensä lähes 20 000 markan kuukausikorvausta vastaan on herättänyt keskustelua.
Hollannin prinssi Bernhardilla oli kaksi sääntöä, joista hän piti kiinni suhteissaan elinkeinoelämään. Hän ei koskaan mennyt mukaan yhtiöön, jolla oli toinen hollantilainen kilpailija. Lisäksi yhtiön, jonka hallintoon hän osallistui, täytyi olla alallaan kiistämätön, yksi ja ainoa Hollannin lippulaiva.
Elektroniikkayhtiö Elcoteqin kilpailijat voivat kysyä, miksi heidän veromarkkojaan käytetään naapurifirman hallituksen jäsenen kustannusten kattamiseen.
UPM-Kymmenen metsäjättikin on hieno yritys, alansa suurimpia maailmassa, mutta yhtä hyvin osaamisemme lippulaivana voidaan pitää paria muutakin metsäyhtiötä. Bernhardin kriteereillä arvioiden Ahtisaaren valinnat voidaan siis kyseenalaistaa ja sen kansa vaistoaa.
Menestyvä yritys tarvitsee hallitukseensa sekä kokonaisnäkemystä että sen liiketoimintaa syvällisesti ymmärtäviä ihmisiä. Firmat voivat valita näihin tehtäviin ketä haluavat osakkeenomistajiensa siunauksella. Elcoteqin tapauksessa asian tekee vielä yksinkertaisemmaksi se, että Ahtisaari on yrityksen pääomistajan Antti Piipon hyvä ystävä.
Vuorineuvos Tauno Matomäki perustelee UPM:n ratkaisua mm. sillä, että yhtiö tarvitsee Ahtisaaren suurta yhteysverkkoa erityisesti Euroopan ulkopuolella.
Tähän tarkoitukseen UPM:n hallituksella on käytettävissään konsultteja ja riskianalyysejä ympäri maailman. Pienen maan entisellä presidentillä, jolla on laajat kontaktit ja rauhanneuvottelijan maine, voi olla painoarvoa parin vuoden ajan virkakautensa päätyttyä ovien avaajana joissakin regulaatiopolitiikan ja totalitaarisen kulttuurin maissa.
Vaarana vain voi olla "vamma sielulle", jos presidentti löytäisi itsensä ympäristöstä, jossa bisneksen ja eettisten arvojen rajapinnat kohtaavat. Muistamme, miten prinssi Bernhard ryvetti nimeään hienoista periaatteistaan huolimatta maansa helikopterihankinnoissa.
En myöskään epäile, etteivätkö esimerkiksi indonesialaisministerit suostu tapaamaan vuorineuvos Juha Niemelää yksinkin, kun hänellä vain on tarjota jotain sellaista, mistä ostajat uskovat olevan itselleen hyötyä.
Erilaisuus on hyvä asia, siinä suhteessa virkakaudellaan elinkeinoelämän valtuuskuntia loistavasti maailmalla luotsanneen Ahtisaaren itsellinen tapa hakea uusia ratkaisuja on piristävä.
Kateuden Suomessa on kuitenkin varottava antamasta pienintäkään aihetta epäillä ahneuden sekoittuvan auktoriteetin aseman hyväksikäyttöön.
Halutessaan presidentti voi lopettaa pahat puheet lyhyeen lahjoittamalla firmojen hallituspalkkiot hyväntekeväisyyteen.
