Pääkirjoitus 30.12.1999:
EU-puheenjohtajuus vahvisti
Suomen asemaa unionissa

Kaikki ei suju aina niin kuin on suunniteltu. Muun muassa tämän oppi pieni Suomi EU-puheenjohtajuuskaudellaan, joka päättyy huomisen mukana.

Suomi oli valmistautunut huolella puheenjohtajuuteensa. Tehtävä koettiin sitäkin tärkeämmäksi, koska olemme kuitenkin vielä varsin tuore jäsen unionissa ja puheenjohtajuus lankesi meille ensi kertaa. Oli näytön paikka.

Vaikka presidentti Martti Ahtisaaren diplomaattiset saavutukset Balkanilla loivatkin hyvät lähtöasetelmat uudelle puheenjohtajamaalle, osui tehtävän alkutaipaleelle vaikeuksia riittämiin. Komissio oli joutunut eroamaan siihen kohdistetun ankaran kritiikin vuoksi jo maaliskuussa. Uusi komissio aloitti vasta lokakuussa, joten siltä taholta ei ollut saatavissa tukea puheenjohtajuuskauden alkupuolella.

Alkuvaikeuksiin kuului myös turhalta tuntunut kielikiista Saksan ja puheenjohtajamaan välillä. Saksa sai vahvemman oikeudella tahtonsa osittain läpi, mutta tulkkausongelmaan joudutaan etsimään pysyvämpi ratkaisu viimeistään unionin laajenemisen yhteydessä.

Kosovon sodan lisäksi varjonsa Suomen puheenjohtajuuden ylle heitti Venäjän aggressiivinen hyökkäys Tshetsheniaan. Yhdessä nämä kaksi sotaa varmistivat sen, että Suomen ajama EU:n pohjoinen ulottuvuus ja suhteiden kehittäminen Venäjään jäivät pahasti taka-alalle. Mitään konkreettista ei tällä alueella juurikaan saatu aikaan.

Liian kunnianhimoiseksi osoittautui myös yritys harmonisoida EU:n verotusta, joka oli eräs Suomen keskeisistä tavoitteista.

Nämä takaiskut eivät kuitenkaan merkitse sitä, että Suomi olisi epäonnistunut puheenjohtajantehtävässään. Kaikki oleellinen saatiin hoidettua - ja vähän enemmänkin. Osaltaan tähän menestykseen vaikutti Suomen omaksuma sovittelijan rooli. Tällä asenteella oli suuri merkitys varsinkin ministerineuvostoon tulevien asioiden valmistelun hoitavassa Coreperissa. Puheenjohtajamaalla oli joka tilanteessa tarjottavanaan käyttökelpoinen kompromissi. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi.

Kun Suomen puheenjohtajuutta muistellaan jälkeen päin, muistettaneen siitä ainakin EU:n puolustuspolitiikan alueella saavutettu edistys. Kosovon tapahtumien luomien paineiden vuoksi Helsingin huippukokous ylti saavutukseen, jota voitaneen pitää jopa läpimurtona. Jossakin edessä häämöttää nyt EU:n yhteinen puolustus, josta ei vielä kuitenkaan haluttu puhua.

Puolustuspolitiikan ohella toiseksi keskeiseksi saavutukseksi muodostui päätös Turkin hyväksymisestä unionin laajentumisprosessiin. Toteutuessaan Turkin jäsenyys tietää ratkaisevaa muutosta koko EU:lle.

Kokonaisuutena ottaen Suomen voidaan sanoa selvinneen hyvin EU-puheenjohtajuuden haasteista. Suomalainen tapa hoitaa asioita vei unionia jälleen harppauksen eteenpäin. Puheenjohtajuus lisäsi Suomen uskottavuutta sekä antoi myös Suomelle uskoa itseensä. Tästä on hyvä jatkaa seuraavalle vuosituhannelle.