Meritan toimitusjohtajan ja Suomen Pankkiyhdistyksen puheenjohtajan Pertti Voutilaisen tv:ssä esittämä näkemys vähävaraisten pankkipalvelujen järjestämisestä on herättänyt ansaittua kummastusta. Se oli arvovaltaiselta pankkimieheltä erikoista ääneen ajattelua, jonka perimmäinen tarkoitus ei ainakaan suurelle yleisölle ole avautunut.
Voutilainen pohti Ylen tv-uutisten haastattelussa, voidaanko pankit velvoittaa hoitamaan kannattamatonta liiketoimintaa eli asiakassuhteita, joista rahalaitos ei saa kunnollista tuottoa. Ja vastasi itse, ettei voida. Hän antoi ymmärtää, että asian hoito kuulu yhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmälle.
Arvio on antanut aiheen monenlaisiin johtopäätöksiin ja tulkintoihin. Vielä äsken henkihieverissä veronmaksajien tukeen turvautuneiden pankkien katsotaan kääntävän nyt kopeasti selkänsä pienasiakkaille, joiden palveluja on ensin radikaalisti leikattu ja maksullistettu.
Vaikka Voutilainen ehdottomasti kieltää luokitelleensa pankin asiakkaita hyviksi tai huonoiksi, hän mainitsee erikseen sellaiset, joista ei ole "varainhankinnan kannalta suurta hyötyä" (HS 4.11.). He ovat asiakkaita, joiden talletukset eivät viivy pankissa päivää pitempään.
Voi tietysti kysyä, miksi kukaan makuuttaisi rahojaan tileillä, joilta maksettava korko on olematon tai täysi nolla. Kuitenkin juuri vähäväkiset pienasiakkaat niitä ilmeisesti eniten käyttävät ja tuottavat pankille suhteellisesti parhaan korkokatteen.
Voutilaisen pohdiskelu liittyy pankkipiireissä jo vuosia käytyyn keskusteluun palvelumaksuista. Hän ei ole ensimmäinen, jonka mielestä sosiaalinen motiivi on palvelujen hinnoittelupohjana kestämätön peruste vapailla markkinoilla toimivalle yritykselle.
Onko teoretisointi ymmärrettävä niin, että ilman heikoimmassa asemassa olevia asiakkaita pankit voisivat nostaa palvelujensa hintoja mielin määrin. Tuskin. Eiköhän myös maksukykyisemmät asiakkaat alkaisi tuota pikaa reagoida etsimällä raha-asioidensa hoidolla muita vaihtoehtoja.
Metallityöväen liiton Matti Putkonen kiteytti markkinatalouden haasteen pankeille osuvasti todetessaan Ilta-Sanomissa, ettei niiden toiminta voi olla sellaista, että riskit sosialisoidaan ja voitot jaetaan harvoille. Kannattavuus ja kilpailukyky on haettava omasta tehokkuudesta, ei sälyttämällä vastuita yhteiskunnan kannettavaksi.
Rahalaitoksilla on täysi vapaus valita asiakkaansa. Jos Merita haluaa karsia kolmesta miljoonasta asiakkaastaan ne, joista ei ole sille hyötyä, siitä vaan. Vielä on Suomessa muita pankkeja, jotka ottavat "hylkiöt" avo sylin vastaan ja siinä sivussa kaiken myönteisen imago-hyödyn, jonka Merita omalla manööverillään menettää.
