Päätoimittaja Ari Valjakan
kolumni 31.10.1999:
Eurooppa tienhaarassa
Pääkaupungissa Helsingin Sanomien järjestämässä Eurooppa-seminaarissa syntynyt mielikuva kyvystämme hoitaa maanosamme asioita ei vakuuttanut. Mukana ollut suomalaisen yhteiskunnan kerma, joukossa jopa neljä turkulaista, poistui paikalta hämmentyneenä - tosin ehkä entistä korkeammalla tasolla.
Puhujat olivat samaa mieltä siitä, että Eurooppa tarvitsee uudistusta.
Pääministeri Paavo Lipponen totesi työn tuottavuuden olevan Yhdysvalloissa viidenneksen korkeampi ja talouden kasvun nopeampaa kuin Euroopassa. Parinkymmenen vuoden aikana USA:n ja EU:n välille revennyt työpaikkojen kuilu merkitsee sitä, että vanhalta mantereelta puuttuu 36 miljoonaa lähinnä palvelualojen työpaikkaa. EU:ssa on varaa ylläpitää 20 miljoonaa työtöntä, mutta työssäkäyvillä ei ole varaa pesettää paitojaan toisilla.
Lipposen mielestä rakenteiden korjaus on aloitettava julkisen talouden kestävyyden parantamisesta, jotta markkinoiden luottamus vakaan kehityksen jatkumiseen lisääntyy pidemmällä aikavälillä. Jos se merkitsee julkisen sektorin toimintojen järkiperäistämistä, markkinat ottavat ajatuksen tyydytyksellä vastaan.
Mutta Lipponen ei puhunut byrokratian purkamisesta ja työelämän joustojen lisäämisestä. Poliittisin päätöksin luotuja rakenteita on ylivoimaisen vaikeaa muuttaa. Se näkyy kansainvälisten organisaatioiden itsesuojelussa, EU-byrokratian kasvussa ja paikallistasolla esimerkiksi kuntien yhteenliittämisen vastustuksena.
Turun julkisen sektorin saneeraustarpeeseen suhtaudutaan joko vaikenemalla ja syyllistämällä - kuten käy kulttuurijohtaja Markku Aukian radikaaleille säästöajatuksille - tai korottamalla veroäyriä, joka taas on kaupunginjohtaja Armas Lahoniityn vastaus yli varojen elämiseen. Kyllä kansa maksaa.
Brysselin herrojen hidas päätöksentekokyky ei siis ole yksin vaikeuksiemme syy, vaikka suurimmat haasteet ovatkin siellä. Eläköityvän väestön aiheuttamat kustannukset ja EU:n henkisesti jo päättämä 12 uuden maan jäseneksiotto imee arvaamattomat määrät uusia veromarkkoja. Sveitsi ja Norja pitäisi saada nopeasti EU:n jäseniksi ja maksumiehiksi.
Seminaarissa nousi esille myös yrittäjien heikentynyt riskinottokyky. Tätä valitti erityisesti Euroopan ammattiyhdistysjärjestön Etucin italialainen pääsihteeri Emilio Gabaglio . Osa työttömyydestä johtuu jo kapasiteetin puutteesta, kun investointeja ei uskalleta tehdä.
Eloisasti puhunut eurobyrokraatti voi katsoa peiliin, kun kuunteli tykitystä jolla keskustelun väriläikkä, Mandatum-pankkiiriliikkeen pääomistaja Björn Wahlroos ampui pallon ay-pampulle takaisin. "Olemme 70 vuotta pitäneet huolta heikompiosaisista ja ay-liikekin hoitaa vain omiaan. Se yrittää minimipalkkavaatimuksineen sulkea heikommassa asemassa olevat kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle", ärmelsi "Nalle" Wahlroos.
Tämän vahvistaakseen ay-liike vaatii 4-6 prosentin palkankorotuksia, joka vain kasvattaisi työttömien määrää. Eri osapuolten tuoreet selvitykset todistavat, miten nollaratkaisuilla ja verohelpotuksin nykyinen kymmenen prosentin työttömyys laskisi muutamassa vuodessa neljään prosenttiin.
Aktiivisella pankkitoiminnallaan satojen miljoonien omaisuuden tehneen Nallen mielestä yrittäjien mahdollisuudet tehdä kunnon voittoja on Euroopassa rajattu liiaksi mm. kovalla veropolitiikalla.
Pörssiyhtiöiden suorittamat investoinnit ovat paljon varovaisempia, koska rahaa on varattava tasaista tuottoa sijoituksilleen vaativille osakkeenomistajille.
Rahakas yksityisyrittäjä pystyisi ottamaan isonkin riskin, jos voiton mahdollisuus olisi kyllin houkutteleva. Tätä Amerikan rikastumismallia Euroopassa ei hyväksytä, kuten kaupanteko Masa-Yardsin telakoista osoittaa.
Vuorineuvos Martin Saarikankaan on ollut vaikeaa saada kylliksi riskirahoitusta ostohankkeelleen. Vaikka Suomessakin on useita miljardiomaisuuden ja kymmeniä satojen miljoonien rahamiehiä, yksityiset kapitalistit hakevat tuoton pääomalleen helpommalla muualta. Turkulaisten työllisyyden turvaaminen lieneekin osasyynä siihen, että jotkut täkäläiset rahamiehet ovat lähteneet mukaan Masan projektirahoitukseen. Rauno Puolimatkan esimerkkiä seuraten he ovat saaneet kokoon muutaman prosentin verran riskipääomaa Masan kokonaistarjouksen loppusummasta.
Eurooppa on tienhaarassa: Kulkeako uuden dynaamisen kasvun tietä vaiko tallata edelleen tasa-arvon ja jakopolitiikan reunustettua polkua. Ehkä joku löytää sen kolmannen tien, josta puhutaan.
Sitä ennen muu Eurooppa joutunee tekemään ne maanosamme kilpailukyvystä puuttuvat tunnit, jotka Ranskan siirtyminen 35-tuntiseen työviikkoon aiheuttaa.
