Pääkirjoitus 23.10.1999:
Koulutuksen painopisteet pielessä
Elektroniikkateollisuus ja erityisesti Nokia rynnivät ylöspäin häkellyttävällä vauhdilla. Nokia vain vahvisti syksyn mittaan asemiaan maailman johtavana matkapuhelinten valmistajana ja teki osavuosituloksen, joka löi ällikällä jopa analyytikot.
Elektroniikkateollisuuden kasvu on ollut niin nopeaa, että se on yllättänyt myös opetusviranomaiset. Koulutus ei ole pysynyt vauhdissa mukana. Toisaalta elektroniikka- ja tietotekniikka-alan koulutustarpeista on puhuttu jo vuosia, mutta ilmeisestikään näitä puheita ei ole otettu riittävän vakavasti opetusministeriössä.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Nokialle ja monille muille alan yrityksille ei enää löydy riittävästi työvoimaa Suomesta. Nokian pääjohtajan Jorma Ollilan mukaan yrityksen henkilöstön kasvuvauhti on Suomessa hiipumassa. Ollilan mukaan rekrytointia rajoittavat sekä työnhakijoiden määrä että laatu. Hyvää henkilökuntaa on vaikea saada.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan arvion mukaan Nokian ja muun sähköteknisen teollisuuden työvoiman saatavuusongelmat hidastavat lähi vuosina alan tuotannon kasvua Suomessa.
Elektroniikkateollisuus toki pysyy vahvana työllistäjänä Suomessa vastakin. Yksin Nokia on ottanut tämän vuoden kuluessa lähes 10 000 työntekijää, joista kuitenkin vain vajaa kolmannes on tullut Suomen osalle. Edellisinä vuosina suomalaisten osuus on liikkunut 50 prosentin paikkeilla.
On tietysti selvä, että suomalaisen työvoiman osuuden supistuminen ei johdu kokonaan koulutuksellisista pullonkauloista omassa maassamme. Kansainvälisen yrityksen on luonnollisesti laajennuttava ulkomaille globalisoitumisen myötä, jolloin se tietysti käyttää hyväkseen myös paikallista osaamista.
On kuitenkin valitettavaa ellei jopa kohtalokasta Suomen talouden kasvun kannalta, että elektroniikkateollisuus, joka on tärkein valttikorttimme kansainvälisillä markkinoilla, joutuu supistamaan tuotantoaan työvoimapulan vuoksi.
Toiveita herättäviä esimerkkejä on kuitenkin olemassa ja niitä löytyy myös lounaisesta Suomesta. Näihin kuuluvat esimerkiksi Turun kolmen korkeakoulun yhteinen tietotekniikan ja elektroniikka-alan koulutuksen laajeneminen sekä Rauman ja Laitilan kaupunkien yhteinen elektroniikkatuotannon koulutuskeskus.
Edelleen kuitenkin Turusta puuttuu tekninen korkeakoulu, jonka luomiseksi ei vain ole löytynyt poliittista tahtoa. Samaan aikaan valtio on syytänyt rahaa koko 1990-luvun ajan työttömien työvoimakoulutukseen, jonka vaikutukset työllistymiseen ovat tutkimusten mukaan lähes olemattomat. Painotukset eivät ole kohdallaan.
