Eduskunnan oikeusasiamiehellä on tärkeä rooli kansalaisten oikeussuojan turvaajana ja täydentäjänä. Hallitusmuodon mukaan hänen tulee antaa toiminnastaan vuosittain kertomus eduskunnalle. Siinä käsitellään muun muassa lainkäytön tilaa ja lainsäädännössä havaittuja puutteita.
Oikeusasiamiehen työsarka on jatkuvasti kasvanut. Hänelle osoitetaan nykyään kanteluita melkein kaksi kertaa niin paljon kuin maan toiselle laillisuuden valvojalle, oikeuskanslerille. Viime vuonna vireille tuli 2560 asiaa. Päätöksiä annettiin pari sataa vähemmän.
Ylikuormitetun oikeusasiamiehen kanslian voimavarat vahvistuivat vuosi sitten, kun toinen apulaisoikeusasiamies aloitti työnsä. Krooninen pulma tuntuu silti olevan toiminnan määrällinen paisuminen, mikä on koettu haasteeksi myös vuotuisen selonteon laadinnassa.
Oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 1998 on kannesta kanteen yli 300 sivuinen tiiliskivi. Kirja on edellisten vuosien opusta tuhdimpi siitäkin huolimatta, että sisältöä on pyritty tiivistämään.
Käsittelyn painopistettä on siirretty yksittäisten tapausten selostamisesta yleiskatsauksellisuuteen. On haluttu antaa kokonaiskuva siitä, miten oikeusasiamies käytännössä harjoittaa laillisuusvalvontaa. Kunkin hallinnonalan kohdalla kerrotaan, mistä lain ja oikeuden kenkä on puristanut, mistä kansalaiset ovat eniten kantaneet murhetta.
Vaikka toimintakertomuksen painotuksen muutoksilla on aivan oikea suunta, vieläkin lukijaa rasitetaan hirmuisella määrällä yksityiskohtaisia selostuksia. Esimerkiksi sopii tutkintavangin kantelu siitä, ettei hänen sallittu käyttää edustamansa Hells Angels Finland -moottoripyöräklubin tunnusliivejä Uudenmaan lääninvankilassa.
Toisaalta kertomuksen sivuilta tunnistaa kanteluita, jotka ovat aikanaan herättäneet julkisuudessa erityistä mielenkiintoa ja joilla on kansalaisten oikeusturvan kannalta yleistä oirearvoa. Niihin kuuluu puhalluskokeesta kieltäytyneen autoilijan tapaus, jossa oikeusasiamies haki korkeimmalta oikeudelta kuljettajalle määrätyn sakkorangaistuksen purkua. Juttu ratkaistiin kantelijan eduksi.
Vuotta 1998 koskevan selonteon sisällöllisesti parasta antia ovat eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimajan ja hänen lähimpien kollegojensa Riitta-Leena Paunion ja Jaakko Jonkan johdantopuheenvuorot.
Virkamiesten muuttunutta asemaa yhteiskunnassa pohtiva Lehtimaja osoittaa, miten oikeudellisesti vaikeita kysymyksiä ovat viime vuosina median palstoja täyttäneet kohujutut virkamiesten esteellisyydestä, sivutoimista ja kaksoisrooleista. Puolueettomuusodotusten tiukentuminen on johtanut siihen, että tuomarien ja muiden julkisen vallan edustajien tulisi hänen mielestään tarkoin harkita, mitä virkansa ulkopuolelle tekevät.
Lehtimajan mukaan riippumattomuus ei vaadi, että virkamiesten pitää eristäytyä norsunluutorniin. Päin vastoin, on tärkeää että he osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kuulevat herkällä korvalla myös kansalaisten palautetta.
