Pääkirjoitus

Päivän pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Rahastus nostaa uutiskynnystä

Tämän kesän kuumin puheenaihe ei ole ollut leijona eikä karhu vaan ankka, nimittäin STT:n uutisankka ja siitä annettu Helsingin käräjäoikeuden päätös.

STT:n dopingjutusta on kehkeytynyt keskustelu, jossa on mukana melkein kaikkia elämän elementtejä, mutta varsinkin eettisiä, juridisia, journalistisia ja poliittisia ulottuvuuksia.

Tuskin STT:n eronnut päätoimittaja Kari Väisänenkään noin puolitoista vuotta sitten aavisti, millainen revohka hormonijutusta syntyy. Fiksuillekin sattuu joskus virheitä.

Väisänen sortui dopingjuttuun ilmeisesti kokemattomuuttaan. Nopea uraputki harhautti hänet ja luotettavuuden perikuvana pidetyn STT:n ihan kummalliseen rooliin.

En ole tosin aiheesta Väisäsen kanssa keskustellut. Meillä oli muita puheenaiheita viime syksyn Berliinin maratonillakin, kun juoksimme parisen tuntia 30 kilometriin saakka yhdessä - kunnes tämä rontti minut jätti.

Hormoniongelma ei ole ollut tuntematon hiihtourheilussakaan, mutta yksilöidyt syytökset pitää tietysti olla paikkansapitäviä. Lähdesuoja on journalismissa välttämätön asia, mutta ei sen suojan taakse voi piiloutua, jos ei ole muuta näyttöä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kun STT:n hormonijuttu johti näin laajoihin ja pitkäaikaisiin seuraamuksiin, lähteet olisi varmaan jo tavalla tai toisella paljastettu, jos jutun takana olleiden henkilöiden tiedot olisivat olleet vedenpitäviä ja uskottavia. Yleinen etu olisi tässäkin tapauksessa mennyt yksilön edun edelle.

STT:n hormonijuttu oli siis uutisankka, työtapaturma ja suorastaan herjausrikos, ellei jatkossa toisin todisteta. Vaikka Esko Aho hartaasti toivoikin käräjäoikeuden päätöstä pisteeksi prosessille, näin ei tule tapahtumaan.

Nyt on ennen muuta kysymys korvauslinjasta. Mikä on kenenkin kunnian hinta? Onko poliitikon tai muun tunnetun henkilön kunnian hinta monin verroin korkeampi kuin tavallisen raiskatun tai pahoinpidellyn kärsimysten hinta?

Paijaako oikeuslaitos tälläkin tavalla kansakunnan eliittiä? Oikeusneuvos Eeva Vuorta ja muita "herroja" on suojeltu toisella tavalla.

Kun oikeusministeri Johannes Koskinen ) (sd) sanoi TS:n haastattelussa Räsäs-jutun korvauksia "runsaskätisiksi" ja odottavansa korvauslinjasta vielä ylempien oikeusasteiden päätöstä, ei se minusta kovin suuri synti ollut - nimenomaan asian laajan yhteiskunnallisen ulottuvuuden vuoksi.

Infokratian leppymätön vastustaja Kalevi Sorsa kirjoitti tiistaina tässä lehdessä: "Kun informaatiobisneksen ainoa toimintapäämäärä nykyisin on voiton maksimointi, ovat ainoat tehokkaat sanktiot sen ylitsekäymisten korjaamiseksi taloudellisia. Sakot, korvaukset ja muut hyvitykset on määrättävä sen suuruisiksi, että niillä voidaan uskoa olevan ohjaavaa merkitystä ao. yrityksen toimintaan." )

Sorsan kommentti viittaa siihen, että hän hyväksyy STT:n jutussa annetut tuomiot. Mutta uskooko Sorsa todellakin, että STT:n toimituksen toiminnan ainoa päämäärä on voiton maksimointi? Tai onko se päämääränä edes STT:n omistavilla lehdillä ja Yleisradiolla? Tuskin nämä pyrkivät ainakaan ylitsekäymisillä ja skandaaleilla leipomaan rahaa.

Vaikka maailman todellisuuden hahmottaminen on yhä vaikeampaa, valtaosa meistä journalisteista etsii silti naivisti lyhty kädessä ensisijaisesti totuutta eikä rahaa.

Herroja suosivan korkean vahingonkorvauslinjan toinen puoli nimittäin on, että vähänkin kiistanalaisen uutisen julkistamisen kynnys kiipeää korkeuksiin. Media ei uskalla ottaa minkäänlaista riskiä, jos amerikkalaistyylinen rahastuskäytäntö hyväksytään laintulkinnan linjaksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kovia uutisia joudutaan tekemään usein puutteellisin tiedoin, koska ikäviä asioita pimitetään ja toimittajille valehdellaan estottomasti. Urheiludopingin puolelta muistuu mieleen esimerkiksi juoksija Martti Vainio ), jonka hormoninkäytön SUL:n johto salasi kuukausikaupalla vielä olympiakäryn jälkeenkin, kunnes median painostuksen tuloksena ikävä totuus oli lopulta pakko tunnustaa.

STT:n hormonijuttu paisui kohtuuttomaksi myös puoluepoliittisista syistä. Jos hiihtoliiton puheenjohtaja olisi vain hiihtoliiton puheenjohtaja, häly olisi ollut paljon pienempi.

Mutta vaikka Esko Aho on myös keskustan puheenjohtaja ja tuleva presidenttiehdokas, ei se saa estää oikeusprosessin katsomista loppuun saakka. Itse hän on pyllynsä urheilujohtajan tuolillekin tällännyt ja kunniansa korkeuden hinnoitellut.
Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja.