Pääkirjoitus

Vesijonossa

Tämän kesän kesäaiheeksi nousi Turun kraanavesi. Puheenaihe se toki on aina ollut, mutta vain keväällä. Hellekesää on nyt verrattu kahden vuoden takaiseen kesään, jolloin puhuttiin levien saastuttamista uimavesistä, nyt juomavesistä.

Yllättävältä tuntuu, että samasta raakavedestä vesilaitoksella saatiin kaksi vuotta sitten kelpo juomavettä. Onko tänä kesänä sittenkin vikaa myös prosesseissa tai niiden tekijöissä?

Itse tosin en ole huomannut vedessä mitään vikaa. Loman jälkeen käynti suihkussa kuukauden tauon jälkeen tuntui ihan ylelliseltä. Vedessä huomasin yhtä vähän haju- kuin näköhaittojakaan. Ja kuka nyt kesällä juomiseen vettä tarvitsisi.

Vesihysteria on kuitenkin vallannut koko kaupungin. Sinänsä ei vesipullojen kantaminen kaupasta ole niin tavatonta: Euroopan keskuksessa se on jokapäiväisen arkista puuhaa, tosin raskasta.

Turkulaisen on kuitenkin vaikea hyväksyä, että perustarpeesta pitäisi maksaa ylimääräistä. Varsinkin kun vedestä jo maksetaan ihan kohtuullisesti - niin tulevasta kuin menevästäkin vedestä, vaikkei sitä viemäriin laskisikaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Maksutta vettä saa kaupan pihan kaivosta. Maksunhan suorittaa saman aikaan muu perhe kuluttaessaan aikaa kaupassa. Vesilitra valuu hanasta reilussa 15 sekunnissa eli piripintaan 10 litran kanisteri täyttyy kolmessa minuutissa.

Jokainen voi tämän perusteella laskea paljonko odotusta kertyy 10-metrisen jonon hänniltä, kun jokaisella edessä olevalla on kanisteri molemmissa käsissä.

Pankkijonoon ei vesijonoa voi verrata. Tässä turkulainen haksahtaa helposti päivittelemään kanssaihmisten kanssa elämän kurjuutta, ensin toki vakuuttamalla, että enhän minä täällä yleensä käy. Minäkin olen siellä seissyt vain kerran.

Jonossa kuulee koko sairauksien ja vaivojen kirjon, jonka vesijohtoveden ulkoinen ja sisäinen käyttö on aiheuttanut. Vesijohtovesi on ilmeisesti herättänyt meissä jokaisessa myös pienen kotikemistin. Jos ei muuta, niin omaksi kiusaksi kraanavettä on pitänyt pistää pulloon useiksi päiviksi, ja sen jälkeen on tehty ensin näkö- sekä hajuhavainnot ja vasta sitten juotu.

Yhden hyvän neuvonkin sain jonossa: aamulla viiden aikaan kaivon paine on paljon parempi. Ehkä siksi jonokin on silloin lyhyempi. Puolenyön aikaan tosin olen kulkenut kaivon ohi - silloinkin oli vielä kymmenkunta jonottajaa.

Vesihysteria ei ole vallannut vain turkulaisia, vaan myös valtakunnan uutiset ovat nautiskelleet vedellä. Turusta on taas saatu uusi uutinen koko kansalle.

Ovat syyt sitten todellisia tai eivät, niin turkulaisen elinkeinoelämän huolen ymmärtää. Veden laadusta ja hinnasta on jauhettu jo niin pitkään, että luulisi kaupungin sopineen kaikkien kanssa tyydyttävät sopimukset, niin hinnan kuin laadunkin suhteen.

Niin yritykset kuin yksityisetkin kuvittelevat sopineensa kaupungin kanssa puhtaan veden toimittamisesta. Amerikkalaiset, jotka ovat tehneet taidetta vahingonkorvauskanteilla pelaamisella, olisivat varmasti keksineet jo haastaa Turun kaupungin oikeuteen veden aiheuttamista todellisista ja kuvitelluista haitoista.

Vaikka Turku olisi taannoin tehnyt millaisen Pyhäjärvi-päätöksen tahansa, niin tähän hätiin se vesi ei olisi ehtinyt. Nyt Turun päättäjät joutuvat joka tapauksessa tekemään nopean vesipäätöksen. Jo ennen vesikohua kaupunginhallituksen kokoustiloihin Kristiinankadulle hankittiin koeajaksi juomavesisäiliö, jossa on kaivovettä. Kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty ehti jo keväällä ilmoittaa, että Turun vesi on riittävän hyvää eikä tällaista automaattia tarvita. Koeajalla ollut automaatti sai kuitenkin vielä jäädä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nyt on avoinna niin kaupunginhallituksen kokousvesi kuin myös korjauksen jälkeen valmistuvan Aurakadun kaupunginvaltuuston salin vesiratkaisut. Lohtua ei ainakaan lupaa Turun kristillinen opisto, jossa kaupungin päättäjät ovat evakossa. Siellä heidän kokousauditorionsa vesisäiliö on täynnä sitä itteään: Turun kraanavettä.
Kirjoittaja on Turun Sanomain aluepäällikkö.