Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 28.7.1999:
Budjettisovun auvoisuus ei saa
tuudittaa hyväuskoisuuteen

Kuten jo etukäteen oli nähtävissä, hallituksen esitys valtion ensi vuoden tulo- ja menoarvioksi syntyi ennätysajassa ilman suuria tuskia. Hallitus tarvitsi kaikkia osapuolia tyydyttäneen budjettisovun syntymiseen vain vajaan vuorokauden. Poliittisesti ja taloudellisesti vaikeimpina vuosina budjettia on väännetty viikkokausia.

Suomen talouden vakaa kasvu ei ole ainut selitys auvoiseen budjettisopuun. Paavo Lipposen hallitus on myös omaksunut uuden poliittisen kulttuurin siinä mielessä, että turhaa puoluepoliittista kikkailua on nykyään varsin vähän.

Hyvän talouskehityksen houkutuksista huolimatta hallitus piti tiukan budjettilinjan melko hyvin. Useinhan nimenomaan talouden noususuhdanteessa on langettu löysäilyyn valtion menopuolella.

Nyt pysyttiin hyvin kevään kehysraameissa, vaikka valtiovarainministeriön asettamaan uuteen menokattoon tulikin muutaman sadan miljoonan markan vuoto. Sekin olisi tässä suhdannetilanteessa saanut jäädä syntymättä, mutta kokonaisuutena tuollainen menosuitsien luistaminen on onneksi vain pieni kauneusvirhe, jos jatkossa ohjakset osataan pitää kireällä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Budjettiriihen vaikein kysymys koski kuntien valtionosuuksia. Kuntien talouden hyvän kehityksen vuoksi valtiovarainministeri Sauli Niinistö pyrki leikkaamaan valtionosuuksien indeksikorotuksia, mutta hän joutui hankkeesta luopumaan. Kuntien valtionosuudet maksetaan täysimääräisinä, mutta vastapainoksi valtio nappaa yhteisöveron korotuksen tuoton kunnilta itselleen.

Lopputulos on, että valtio ja heikommassa asemassa olevat kunnat hyötyvät, mutta varakkaammat, hyvin taloutensa hoitaneet kunnat menettävät. Tässä rahansiirtelyleikissä "Robin Hoodina" hääri erityisesti oululainen alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen (vas), jonka ehdotuksesta kuntasopu syntyi.

Ratkaisu ei ole erityisemmin kuntien taloudenhoitoa kannustava ele eikä valtio tällaisella poukkoilullaan luo vakautta kuntien pitkän tähtäyksen politiikkaan. Puoluepoliittisesti päätös merkitsee sitä, että kokoomuksen ja demarien johtamilta kunnilta siirrettiin rahaa keskustan hallitsemille kunnille. Ehkä näin samalla kuvitellaan tylsytettävän opposition poliittisia hampaita.

Lounais-Suomen useimmat kunnat ovat tietenkin tällaisen aluepolitiikan sijaiskärsijöitä. Kun talouden suhdannesyistä ja tiukoista budjettiraameista johtuen myös Paimion-Muurlan moottoritie on saamassa ensi vuonna vain 100 miljoonan markan määrärahan, syytä hurraa-huutoihin ei täällä ole. Moottoritien valmistumisen aikataulu viivästyy.

Budjettiesityksen oleellisin piirre kuitenkin on, että lopultakin valtio alkaa lyhentää 420 miljardiin markkaan kohonnutta velkaansa. Kun bruttokansantuote kasvaa reippaasti ja samanaikaisesti valtionvelka vähenee, mahdollisuudet selviytyä ilman katastrofia seuraavasta laskusuhdanteesta paranevat.

Valoisat talousnäkymät ja helppo budjettisopu eivät saa tuudittaa hyväuskoisuuteen, sillä hallituksen seuraava koetinkivi on tuposovun aikaansaaminen. Maltillisen palkkalinjan puristaminen on Emu-oloissa vähintäänkin yhtä tärkeää kuin tiukka finanssipolitiikka. Se mahdollistaisi paitsi hyvän työllisyyskehityksen, myös ylikireään tuloveroon välttämättömät helpotukset.