Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 22.7. 1999:
Budjettiriihestä on tulossa vain leppeä kesäsauna

Vanhimman ikäluokan edustajat muistavat vielä aikoja, jolloin viljaa puitiin riihessä. Siellä varstat heiluivat, hiki lensi ja kovan työn päätteeksi saatiin vuoden sato talteen.

Riihipuinnista tuli jossain vaiheessa vähemmän onnistunut kielikuva myös politiikkaan. Hallituksen kokoontuessa viimeistelemään esitystään valtion tulo- ja menoarvioesitykseksi alettiin puhua budjettiriihestä, joka elää sanana edelleenkin, vaikka vertaus ontuu entistä enemmän.

Varsinkin tänä kesänä hallituksen budjettipalaverista on tulossa vain leppeä kesäsauna. Valtion ensi vuoden tulo- ja menoarvion raamit sovittiin jo keväällä 193 miljardiin markkaan. Valtiovarainministeriö nipisti tuosta parantuneisiin talousnäkymiin viitaten vielä miljardin, mikä sekin tuntuu sopivan kaikille osapuolille.

Jopa oppositiossa olevan keskustan budjettilausunnot ovat olleet varsin rakentavia. Keskustalle sopivat hallituksen kokonaisraamit, mutta alue- ja veropolitiikassa sillä on perinteisesti poikkeavia näkemyksiä. Opposition esityksille hallitus tuskin kuitenkaan kovin paljon korviaan lotkauttaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hallituksen sisäinen ilmapiiri näyttää niin sopuisalta, että loputkin runsaan miljardin markan erimielisyydet hoidetaan helposti ensi sunnuntain ja maanantain istunnoissa.

Tietysti joitakin irtiottoja on nähty ja nähdään ehkä jatkossakin. Sosiaalidemokraatit nostivat omaa profiiliaan vaatimalla päätöstä pääomaveron nostosta jo budjettiriihen yhteydessä. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö haluaisi siirtää päätöksenteon pääomaverostakin syksymmälle tupo-neuvottelujen yhteyteen, jolloin tehdään lopullisesti mm. tuloverolinjaukset.

Kaikki veroratkaisut liittyvät tietenkin enemmän tai vähemmän toisiinsa. Sitä paitsi pääomaveron nosto 28:sta 29:ään prosenttiin ei ole välttämättä viisasta, sillä nykyinen veroprosenttitaso on tuottanut valtiolle kaikkien aikojen muhkeimman potin.

Mutta sen jälkeen kun sosiaalidemokraatit saivat puserretuksi pääomaveron noston hallitusohjelmaan, sitä tuskin voidaan enää estää. Kiistely "lopullisen päätöksen" ajankohdasta tuntuu sen vuoksi lähinnä pikkupolitikoinnilta, poliittiselta saivartelulta - eikä siitä enää varmaan suurta riitaa sukeudukaan.

Budjettiesityksen liikkumavara on kaiken kaikkiaan hyvin pieni. Sisäisiä siirtoja voidaan toki halutessa aina jossain määrin tehdä, mutta käytännössä valtiovarainministeriön linjauksista poikkeaminen on poliittisesti vaikeaa. Esimerkiksi asuntoministeri Suvi-Anne Siimeksen ehdotukset asuntolainojen korkojen verovähennyksiin puuttumisesta haudataan varmasti kaikessa hiljaisuudessa. Sen sijaan aluepoliittiset painotukset voivat hivenen muuttua, sillä pääministerikin on edellyttänyt kuntien välisiin eroihin tarttumista.

Kun budjettiesitys perustuu lähes neljän prosentin talouskasvulle ja työttömyydenkin oletetaan painuvan 9,3 prosenttiin, edellytykset vakaalle poliittiselle kehitykselle ovat edelleen hyvät. EU:n puheenjohtajamaa ehtii kotimaan auvoisen politiikan ohella keskittyä loppuvuonna vähän suurempiinkin sfääreihin.