Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 19.7. 1999:
Lähi-idän rauhanjunalle
etsitään vasta ratalinjausta

Ehud Barak, Israelin tuore pääministeri, on ryhtynyt diplomaattiseen salamahyökkäykseen Lähi-idän rauhanprosessin saattamiseksi uudelleen raiteilleen. Hän on pikatahtia tavannut palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin ja naapurimaiden johtoa tarkoituksenaan elvyttää se luottamuksen ilmapiiri, mikä hiipui Benjamin Netanjahun pääministerikaudella.

Parhaillaan Barak vierailee Yhdysvalloissa, missä presidentti Bill Clinton otti hänet vastaan kuin pitkään kadoksissa olleen pikkuveljen. Clinton elättelee toiveita, että Lähi-idässä saataisiin aikaan kattava rauha vielä ennen hänen virkakautensa loppua vuoden 2001 tammikuussa. Ja kas, Barakin tavoite saada rauhanneuvottelut päätökseen Syyrian ja Libanonin kanssa 15 kuukaudessa kiinnittäisi - onnistuessaan - tämän sulan Clintonin hattuun.

Barak osoittautuu aikamoiseksi velhoksi, jos niin käy.

Kun Syyria ja Venäjäkin ovat kehränneet Barakin rauhanlupauksille, euforia uuden pääministerin vajaat kaksi viikkoa kestäneellä virkakaudella on ollut laaja.

Varoitukseksi voisi esittää vertauksen: Lähi-idän rauhanjunan määränpäähänsä johdattavan radan raiteet ovat vasta palkkeja eri osapuolten varastoissa. Netanjahun virkakauden kuluessa hapertuneet palkit pitää korvata ja raideväli sopia kaikille neuvottelijoille kelpaavaksi. Mutta vaikeinta on löytää yksimielisyys siitä, mihin suuntaan raiteet vievät ja minne ne päättyvät.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Barak tiedetään kovaksi neuvottelijaksi, ja Yhdysvalloissa hän on ladellut neuvotteluille kovia ennakkoehtoja. Hänet tiedetään kuitenkin myös kompromisseihin kykeneväksi, joten toiveikkuutta rauhasta ei pidä suoraan tyrmätä.

Demokraattisen valtion päämiehenä Barak saattaa kaiken päätteeksi vielä törmätä hankaluuksiin oman selkänsä takana. Hallituksessa Barak otti suitset tiukasti käsiinsä, mutta huolimatta turvallisen tuntuisesta enemmistöstä Israelin parlamentissa, knessetissä, rauhanteon vaatimat myönnytykset voisivat kaataa hallituksen.

Barakin yksi Israel -puolueryhmittymän suurin liittolainen on Shas-puolue, joka hallituskumppaneista ainoana kykenee hallituksen tien katkaisemiseen yksin. Se on ääriortodoksinen mutta voidaan laskea rauhanprosessin kannattajaksi. Israelin pirstaleisessä sisäpolitiikassa kuitenkin vain yllätyksettömyys olisi yllätyksellistä.

Myönteinen merkki Israelin sisällä on kevään vaalien jälkeinen nopea ilmapiirin muutos. Tähän saakka poliittista keskustelua ovat hallinneet rauhanprosessi sekä suhtautuminen naapurimaihin. Kansakunnan tilan sijasta ihmiset puhuvat nykyään maallisemmistakin asioista kuten asuntolainoistaan.

The Jerusalem Post -lehden kolumnisti kirjoitti viime perjantaina: "Vaikka poliittinen elämä on edelleen vilkasta, julkiseen keskusteluun näyttää kuitenkin tulleen uusi, entistä kohteliaampi sävy. Toki itsensä kaltoin kohdelluiksi tuntevat poliitikot purnaavat kuten ennenkin ja pääministeri sekä hänen puolueensa ovat jämähtäneet omiin valtataisteluihinsa, mutta puheet eivät enää tunnu niin kiivailta ja hysteerisiltä kuin ennen."