Pääkirjoitus

Paikallisradiot voivat huonosti

Paikallisia radioita alkoi ilmestyä suomalaiseen viestintämaailmaan 1980-luvun puolivälissä. Liikkeelle lähdettiin toiveikkain mielin, ehkä vähän liiankin innokkaasti, sillä kustannukset ryöstäytyivät useimmilla käsistä.

Menopuoli saatiin ennen pitkää hallintaan, mutta 1990-luvun alussa tuli uusi vastoinkäyminen, se suuri lama. Paikallisradiot joutuivat muiden tiedotusvälineiden tavoin sopeutumaan aivan uuteen tilanteeseen. Kaikki eivät siihen kyenneet. Monet ovat tehneet konkurssin, ja radioiden omistajuudet ovat vähintäänkin vaihtuneet moneen kertaan.

Vaikka viime vuosina on eletty hyvää nousukautta, paikallisradiot eivät ole kunnolla nousseet jaloilleen. Tähän on syynä ennen muuta valtakunnallinen mainosradio Nova, joka on vienyt mainosmarkkoja paikallisilta radioilta. Alma Median hallinnassa oleva Radio Nova ei sisällä paikallista ohjelmaa, mutta hyvin valitun musiikkinsa ansiosta noussut nopeasti kuunnelluimpien radioiden joukkoon.

Kun liikenneministeriön teettämä ja Turun kauppakorkeakoulun mediaryhmän toteuttama selvitys osoittaa kiistattomasti paikallisradioiden kehnon tilan, siellä täällä on syytä katsoa peliin. Eikä vähiten liikenneministeriössä itsessään, joka vastaa viestinnän strategisista linjoista ja radiolupapolitiikasta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Voidaan perustellusti kysyä, oliko järkevää myöntää valtakunnallinen mainosradiolupa yhdelle viestintäjätille. Kaiken huipuksi samaa linjaa jatketaan nyt televisiopuolella. Valtakunnallisen mainostelevision ohella Alma Medialle keskitetään uusien digi-tv-lupien myötä myös alueellinen City-tv-toiminta.

Kun paikallinen radio- ja tv-toiminta on keskittymässä yhä enemmän valtakunnalliseen omistukseen, alkuperäinen ajatus alueellisen sähköisen tiedonvälityksen lisäämisestä jää yhä enemmän taka-alalle. Ohjelmien sisältötavoitteet jäävät vaatimattomiksi, mutta paikallisia ilmoitusmarkkinoita valtakunnallinen mediayritys voi rokottaa jossain määrin.