Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 16.7.1999:
Alioikeuden linjauksessa
uskottavuuskriisin siemen

Hiihtäjä Jari Räsäsen ja Suomen hiihtoliiton STT:tä vastaan nostamassa oikeusjutussa Helsingin käräjäoikeuden jakamat tuomiot - ehdollista vankeutta ja puolentoista miljoonan markan korvaukset - ovat kovat. Se, että korostaako päätös median yleistä vastuuta mielialayhteiskunnassa vai henkiikö siitä järjestelmän varoitus yhteiskunnan epäkohtia tutkimaan pyrkivälle journalismille, jää itse kunkin harkintaan.

Yhteiskunnallisen kritiikin harjoittaminen ja epäkohtien paljastaminen on kuitenkin aina kuulunut joukkoviestimille yhtenä osana niiden toimintaa. Tästä tehtävästä ei ole syytä antaa periksi rahtuakaan.

Perinteisesti tämä tutkivan journalismin työsarka on jäänyt yksittäisten viestimien tehtäväksi, ei niiden yhteisessä omistuksessa "tiedon tukkutorina" toimivalle Suomen tietotoimistolle. Jos tehtäväjaossa potkitaan "aisan yli", on seurattava erityisen tarkasti laatujournalismin keskeisintä periaatetta, tietojen oikeellisuutta. Erityisen korkealle tämä totuudellisuuden periaate nousee, jos julkaistavat tiedot leimaavat ihmisiä tai instituutioita.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

STT ei kyennyt osoittamaan julkaisemiensa tietojen todenperäisyyttä oikeudessakaan. Vaikka urheilun yhteydessä on tämän tästä paljastunut dopingiin ja huumeisiin liittyviä väärinkäytöksiä, tämä ei oikeuta "yleisessä tiedossa" olevien epäkohtien julkaisemista ilman, että tiedot pystytään myös todistamaan. Tässä suhteessa STT:n toimihenkilöiden työskentely oli journalistisesti ammattitaidotonta.

Silti on vaikea ymmärtää, miten tämä oikeuttaisi henkilöt, joiden nimiä ei jutussa ole edes mainittu tai joiden yhteyksistä hiihtoliittoon suurella yleisöllä ei ole harmainta aavistustakaan, kymmenien- ja satojentuhansien markkojen kipurahoihin. Räsäsen ja Ahon peesissä taitaa luistella joukko ahmatteja, joille tärkeämpää on rahanteko kuin kunnian kiillotus. Tämä luulo on tietenkin helppo torjua, kun maineensa nyt puhdistaneet lahjoittavat korvaussummansa esimerkiksi nuorten hiihtäjien harjoittelun tukemiseen.

STT:n kannalta on tullut aika tarkastella tietotoimiston roolia. Tätä edellyttää jo STT:n maineen paikkaaminen. Omistajien ja asiakaskunnan on nyt määriteltävä selkeästi se paikka ja ne tehtävät, jotka yli satavuotiaalla instituutiolla tulee olla myllerryksen kouriin joutuneessa joukkoviestinnän kentässä.

Tämän ohella on vedettävä johtopäätökset henkilöistä ja organisaatiosta. Päätoimittaja Kari Väisänen, joka on koko oikeudenkäynnin ajan pysynyt uutisensa takana, veti tuomion tultua välittömästi omat johtopäätöksensä ja pyysi eroa. Johtopäätös oli STT:n tulevaisuuden kannalta oikea.