Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 14.7. 1999:
Iran kulkee kohti uutta aikaa

Tunnelma Teheranin kaduilla enteilee muutoksia iranilaisessa yhteiskunnassa.
Tunnelma Teheranin kaduilla enteilee muutoksia iranilaisessa yhteiskunnassa.

Maltilliset ja ajatolla Khomeinin perintöä vaalivat kovan linjan kannattajat ovat jo pitkään käyneet keskenään hiljaista valtataistelua Iranissa. Uutta vauhtia tämä kädenvääntö sai, kun Mohammad Khatami valittiin maan presidentiksi pari vuotta sitten.

Khatami on yrittänyt siitä lähtien muuttaa iranilaista yhteiskuntaa sekä poliittisesti että sosiaalisesti vapaampaan suuntaan. Eteneminen on kuitenkin ollut varsin takkuista tiukan linjan islamistien yrittäessä koko ajan kampittaa presidentin uudistuspyrkimyksiä.

Paitsi sisäistä muutosta Khatami on pyrkinyt luomaan uudelleen yhteyksiä kansainväliseen yhteisöön, joka on vieroksunut Irania muun muassa väitettyjen terroristiyhteyksien vuoksi. Khatami on sitoutunut lännen kanssa vuoropuheluun, joka onkin jo kantanut hyvää hedelmää.

Iranin tämänhetkisen kuohunnan takana ovat varmastikin paljolti juuri Khatamin uudistuspyrkimykset. Suurta osaa kansasta ja etenkin opiskelevia nuoria Khatamin uudistusvauhti ei ole tyydyttänyt. Heidän turhautuneisuutensa purkautuu nyt mielenosoituksina Iranin kaupunkien kaduilla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Toisaalta maan uskonnollisen johtajan ajatolla Ali Khamenein tukemille islamisteille Khatamin uudistuslinja taas oli liikaa. He alkoivat tuntea asemansa uhatuksi ja ryhtyivät vastatoimiin. Kohteekseen he valitsivat vapaamielisen lehdistön, jonka osuus ensin Khatamin vaalivoittoon ja myöhemmin hänen ajamiensa uudistusten onnistumiseen on ollut ratkaiseva. Islamistien hallitseman parlamentin hyväksymästä tiukasta lehdistölaista tuli sitten kipinä, joka sytytti vastakohtaisuudet ilmiliekkiin.

Sekä ajatolla Ali Khamenei että presidentti Mohammad Khatami ovat vedonneet opiskelijoihin mielenosoitusten lopettamiseksi. Opiskelijoita kovaotteisesti kohdelleita poliiseja on rangaistu ja mielenosoittajat ovat saanet läpi vaatimuksiaan. Ajatolla Khamenei on myös tuominnut jyrkimmät opiskelijoita ahdistelleet islamistit.

Mikään ei tunnu auttavan. Mielenosoitukset jatkuvat kielloista huolimatta ja näyttävät vain laajenevan. Tilanne tuntuu luisuvan pois viranomaisten hallinnasta. Ei ole enää tarkkaa tietoa siitä, kuka mielenosoituksia todella johtaa. Tunnelmat muistuttavat yhä enemmän niitä, jotka vallitsivat Teheranissa ennen shaahin kukistumista.

Selvää on kuitenkin, että kyynelkaasulla ja patukoilla ei Iranin ongelmia ratkaista. Yksi aikakausi Iranin historiassa näyttää olevan päättymässä ja maan uskonnollisen ja poliittisen johdon on taivuttava uudistuksiin, jotka vievät Irania kohti demokratiaa ja maallisempaa hallintoa.