Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 11.7. 1999
Geenikasvien tuloa ei voi estää, kuluttajilla oltava oikeus valita

Suomessa perimän muuntelua kokeillaan muun muassa sokerijuurikkaalla. Tuotantokelpoisiksi geenikasvit uskotaan saatavan parissa vuodessa.
Suomessa perimän muuntelua kokeillaan muun muassa sokerijuurikkaalla. Tuotantokelpoisiksi geenikasvit uskotaan saatavan parissa vuodessa.

Vaikka Euroopan unioni on ottanut aikalisän suhtautumisessa ravintokasvien geenimuunteluun, kehityksen suuntaa se ei voi muuttaa. Siirtogeeniset lajikkeet tunkeutuvat ennen pitkää myös EU:n markkinoille. Tärkeintä on varmistaa, että kuluttajilla on oikeus ja mahdollisuus niin halutessaan valita muunneltujen sijasta perinteisesti tuotettua ruokaa.

Geenikasveiksi on EU:ssa toistaiseksi hyväksytty vain maissi, soija ja rapsi. Uusia lajeja ei tule listalle ainakaan pariin vuoteen. Sinä aikana europarlamentti pohtii esitystä entistä tiukemmista geeniruuan pelisäännöistä.

Viljelykasvien muokkaaminen perintötekijöitä siirtelemällä on herättänyt kautta Euroopan epäluuloa ja etenkin Britanniassa myös vahvaa vastustusta. Eikä ihme. Maallikkojen mielikuvissa käänteentekevään menetelmään liittyy viljalti tieteiselokuvien pelottavaa mystiikkaa.

Kauhufilmien kromosomikokeilut godzilloineen, sikanautoineen ja mutaatiohirviöineen ovat kuitenkin eri asia kuin geenikasvien kehittäminen. Pyrkimyksenä on luoda nykyistä satoisampia, paremmin sääoloja ja tuholaisia kestäviä ravintokasveja, jotka voisivat olla alku jopa uudelle vihreälle vallankumoukselle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Geenimuuntelun mahdollisuudet ovat periaatteessa lähes rajattomat. Se saattaa tarjota tehokkaan ratkaisun yhtä hyvin ruoka-aineallergian vitsaukseen kuin ympäristöä rasittavien kasvinsuojelumyrkkyjen käytön lisääntymiseen.

Perintötekijöillä operoimisessa on myös riskinsä - tavoitellut ominaisuudet voivat "karata" vääriin kohteisiin - ja eettinen arkaluonteisuutensa. Sitä tärkeämpää on luoda toiminnalle selkeät säännöt.

Geneettisesti muokattujen ravintokasvien terveysvaikutuksista pitää olla ehdoton varmuus ennen kuin niitä aletaan käyttää elintarvikkeiden raaka-aineena. Sen lisäksi kuluttajan on aina saatava tietää, onko lopputuotteessa geenimuunneltuja ainesosia vai ei.

Ongelmalliseksi geeniteknologian valvonnan tekee sen soveltamiseen liittyvä valtaisa taloudellinen hyötyintressi. Jo nyt on nähtävissä, miten maatalouden ja elintarviketeollisuuden kilpailuasetelmat muuttuvat maailmanlaajuisesti, kun ruokaa kyetään tuottamaan jopa 30 prosenttia nykyistä halvemmalla.

Alan ehdoton edelläkävijä on Yhdysvallat, jossa muunneltujen viljelykasvien käyttö lisääntyy lujaa vauhtia. Pelkästään soijan tuotannosta jo yli puolet tapahtuu uudella menetelmällä. Voi ymmärtää, miksi Yhdysvallat on tavan takaa vaatinut EU:ta avaamaan markkinoita geenituotteille.

Geeniruuasta odotetaan kuumaa kiistan aihetta Maailman kauppajärjestön WTO:n ensi syksyn Millenium-neuvotteluissa. Olisi kuitenkin naivia kuvitella, etteivät tieteen saavutukset leviäisi vapaakauppakierroksen kautta vähitellen kaikkialle.

Suomen kaltaiselle karun luonnon ja kalliiden kustannusten maatalousmaalle geenikasvit ovat houkutteleva keino parantaa alkutuotannon kilpailukykyä. Tutkimukselliset edellytykset siihen ovat sitä paitsi hyvät: kotimaisten geenirypsien, -rapsien, -sokerijuurikkaan ja -perunan uskotaan olevan viljelyvalmiina parin vuoden kuluttua.

Toisaalta, miksei Suomi voisi julistautua täysin muuntelusta vapaaksi alueeksi, joka tarjoaa ainoana EU-maana jäämistä puhtaita ja geneettisesti luonnonmukaisia elintarvikkeita. Jos vaihtoehto on kuluttajien mieleen, he ovat todennäköisesti valmiit myös maksamaan siitä uuden teknologian tehoruokaa kalliimman hinnan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy