Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 7.7.1999:
Metsätaloudelle kehitellään
EU:ssa yhteisiä pelisääntöjä

Vaikka metsät eivät ole muille EU-maille aivan yhtä tärkeä luonnonvara kuin Suomelle, alan teollinen toiminta tarvitsee koko unionin kattavia yhteisiä pelisääntöjä. Helsingissä pidetty EU:n metsäteollisuuskokous oli tervetullut päänavaus tähän suuntaan.

Metsäperusteisen teollisuuden eurooppalaisia haasteita ja kehitysnäkymiä käsitellyt kokous oli laatuaan ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen. Aiheen ympärille aiotaan tästä lähin kokoontua säännöllisesti vuoden parin välein.

Metsätalouden ympäristökysymykset ovat tyypillinen alue, jossa kaivataan yhteisiä toimintanormeja. Ei vähiten siksi, että energian tuotannon ja käytön päästörajoitukset, raaka-aineen kierrättäminen ja metsien sertifiointi ovat kaikki keskeisesti kilpailukykyyn vaikuttavia muuttujia.

Konferenssin avannut kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja korosti säännösten yhdenmukaistamisen tärkeyttä hiilidioksidin kaltaisten globaalien ongelmien hallitsemiseksi. Konkreettisena keinona hän toi esiin hiilidioksidiverotuksen, jossa pitäisi päästä kaikkialla yhtenäiseen käytäntöön.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Fossiilisten polttoaineiden käyttöä rajoittava kansainvälinen Kioton sopimus on vaativa velvoite koko EU:lle, mutta eritoten unionin jäsenyyttä hakeneille maille. Näissä merkittävä osa energian tuotannosta tapahtuu vanhahtavalla tekniikalla uusiutumattomia raaka-aineita käyttäen.

Suomalainen metsäteollisuus on eurooppalaisittain mitaten huipputehokkaan ympäristönsuojelun edelläkävijä. Maamme arviolta 62 miljoonan tonnin vuotuisista hiilidioksidipäästöistä metsäsektorin osuus on vain 14 prosenttia. Ilmakehää rasittavat rikkipäästönsä ala on pystynyt pudottamaan vuosikymmenessä alle viidennekseen.

Kaiken lisäksi Suomi on ainoa jäsenmaa, joka täyttää EU:n komission esittämät ilmansuojelun päästötavoitteet vuoteen 2010 ilman jo sovittuja lisäinvestointeja. Muille on lankeamassa yhteensä noin 45 miljardin markan vuotuinen lisälasku.

Tällaisilla taustaluvuilla ministeri Tuomiojan tietysti kelpaa johdatella keskustelua EU:n metsäteollisuuden pelisäännöistä. Toisaalta Suomen maine kestävän metsätalouden mallimaana ei ole taannoisten mustauskampanjoiden jäljiltä vieläkään niin moitteeton, ettei puheenjohtajan valtuuksia kannattaisi käyttää hyväksi kokousten asialistan painotuksista päätettäessä.

Alkaneen puolen vuoden aikana Suomella on näköalapaikka EU:n metsäpolitiikkaan vaikuttamisessa. Helsingin kokouksen antia käytetään hyväksi muun muassa komission tulevassa tiedonannossa, joka käsittelee metsäperustaisen teollisuuden kilpailukykyä.

Puheenjohtajamaan vastuulla on koota ja valmistella unionin metsäkantoja kansainvälisiin kokouksiin, joita pidetään niin YK:n kuin maailman kauppajärjestön WTO:n isännyydessä.

Kauden tärkeimpiä tavoitteita Suomen kannalta on metsien sertifioinnista eli metsien hyvän hoidon takuumerkistä ja standardista sopiminen.

Ainakin maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä kuuluu uskovan, että vuosia kiistellystä hankkeesta on viimein mahdollisuus löytää EU:n piirissä laaja yhteisymmärrys.