Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 4.7. 1999:
Lapsityön kieltämiseksi viimein rohkaisevan kattava sopimus

Lasten pitäminen raskaissa ruumiillisissa töissä on yleisintä Afrikassa ja Aasiassa, mutta myös teollistuneissa länsimaissa alaikäisten ihmisoikeuksia rikotaan jatkuvasti.
Lasten pitäminen raskaissa ruumiillisissa töissä on yleisintä Afrikassa ja Aasiassa, mutta myös teollistuneissa länsimaissa alaikäisten ihmisoikeuksia rikotaan jatkuvasti.

Lasten käyttö työvoimana on nykymaailman puistattavimpia ihmisoikeusrikkomuksia. Pelkästään kehitysmaissa arviolta 250 miljoonaa 5 - 14 -vuotiasta puurtaa tehtaissa, pelloilla ja orjan asemassa palvelijoina, usein seksuaalisesti alistettuna.

Onneksi tilanteen korjaantumisesta on ainakin pientä toivoa sen jälkeen, kun ja jos Kansainvälisen työjärjestön ILO:n hyväksymä tuore sopimus alkaa purra elävän elämän tasolla.

Genevessä juhannuksen edellä hyväksytty lapsityövoiman kieltosopimus on rohkaisevan kattava ja yksituumainen. Kaikki ILO:n 174 jäsenmaata allekirjoittivat sen soraäänittä. Sopimus syntyi hallitusten ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyönä, mikä vahvistaa laajaa sitoutumista asiaan.

Hankkeessa ovat nyt aktiivisesti mukana myös aikaisemmin vastahankaiset ja köyhyyteen vedonneet kehitysmaat, Intia ja Afrikan valtiot etunenässä. Ne ovat alkaneet ymmärtää, että lapsityövoimasta luopuminen on niidenkin etu.

Raadollista kyllä, tehokkaimmin kannanmuutoksen näyttävät vaikuttaneen taloudelliset intressit tai oikeammin pelko niiden tärvääntymisestä. Kehitysmaat ovat riippuvaisia läntisistä asiakkaista ja markkinoista, joissa kuluttajat suhtautuvat yhä kriittisemmin lapsityöllä tuotettuihin hyödykkeisiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vaikka ILO:n kieltosopimus kattaa vain törkeimmät lapsityön muodot, lapsikaupan, -pornon ja -prostituution sekä lasten pakkovärväyksen sotilaiksi, se on periaatteellisesti tärkeä päänavaus. Ensi kertaa on löydetty valtioiden, maanosien ja kulttuurien rajat ylittävät yksimielisyys siitä, että lapsia on suojeltava.

Aukoton ei ILO:n sopimus suinkaan ole. Velvoittavasti siinä esimerkiksi todetaan, ettei alle 18-vuotiailla saa teettää työtä, joka voi vaarantaa heidän terveyttään tai moraaliaan. Tällaisen työn määrittely jätetään kuitenkin jäsenmaille itselleen, mikä voi käytännössä vesittää koko kiellon perimmäisen tarkoituksen.

Lapsityön poistamiseksi käytävässä kamppailussa muodollisia klausuuleja tärkeämpää ovat arjen käytännöissä aikaansaatavat muutokset. Sopimuksen ratifioivat jäsenvaltiot sitoutuvat paitsi valvomaan kieltoja myös, mikä olennaista, tukemaan toisiaan kansainvälisessä yhteistyössä.

Kaiken pahan alku ja juuri ovat tässäkin köyhyys, kurjuus ja tietämättömyys. Globaalien sosiaalisten ja taloudellisten kehityserojen kiinnikuromisella edistetään lopulta parhaiten monen muun ongelmanratkaisun ohessa lasten oikeuksien toteutumista.

Kehittyneissä länsimaissa lapsityövoiman käyttöä on totuttu pitämään lähinnä kolmannen maailman pulmana. Kuitenkin jos valkoisen miehen omastatunnosta mitään on jäljellä, hänen on syytä katsoa peiliin.

Kysymys ei ole vain siitä, että tunnetaan vastuuta maailman hyvinvoinnin tasaisemmasta jakamisesta. Myös hyväosaisten omilla takapihoilla riittää siivottavaa.

ILO:n raporttien mukaan lapsityövoiman käyttö on yleistynyt viime vuosina sekä Yhdysvalloissa että Euroopan entisissä sosialistimaissa.