Pääkirjoitus 25.6. 1999:
EU:n vetovuoro siirtyy Suomelle

Suomen ensi viikolla alkavaa Euroopan unionin puheenjohtajuutta varjostavat monet synkät pilvet, synkimpänä Kosovon kriisin jälkihoito.

Turussa torstaina julkistettu Suomen EU-puheenjohtajuusohjelma osoittaa, että loppuvuoden työsarka on vaikea ja haasteellinen. Vaikka Suomi Kosovon kriisin ratkaisun kautta saikin ikäänkuin lentävän lähdön, yksistään uuden komission valinta leimaa alkukautta. Romano Prodin johtaman uuden komission työ käynnistyy vasta syys-lokakuussa.

Puheenjohtajakauden tehtävistä valtaosa periytyy edelliseltä puheenjohtajalta ja osa on ennalta tiedossa olevaa. Yllätyksiä kuitenkin sattuu. Itävallan aloittaessa puheenjohtajuuttaan Venäjän talous romahti, Saksan kaudella Kosovon kriisi eskaloitui sodaksi.

Länsi-Balkanin alueen vakauttaminen ja jälleenrakentaminen on haasteena niin mittava, että Suomen toivoisi selviytyvän kaudestaan ilman suurta päälle kaatuvaa yllätystä.

Pääministeri Paavo Lipponen on oikeassa todetessaan, ettei Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevicin ero riitä ehdoksi jälleenrakennusavulle. Serbian kansallekin on tarjottava jotakin. Lipposen mielestä se jotakin voisi olla mahdollisuus EU:n jäsenyyteen.

Koko Euroopan vakauteen kytkeytyy sekä unionin kyky kriisien hallintaan ja rauhanturvaamiseen että unionin laajeneminen. Unionin ovella kolkuttavat Puola, Tshekki, Unkari, Slovenia ja Viro. Tulossa on muitakin itäisen Euroopan maita.

Suomi pyrkii antamaan unionin laajentumisprosessille uutta vauhtia. Laajenemisessa on monia ongelmia, mutta puheenjohtajakaudella valmistellaan hallitustenvälistä konferenssia, joka muokkaa EU:n päätöksentekojärjestelmää ottamaan vastaan uudet jäsenmaat. Laajenemisen perustelu on paitsi vakauden kasvu myös unionin vahvistuminen sekä kansainvälis-poliittisesti että taloudellisesti.

Vappuna astui voimaan unionin uusi peruskirja, Amsterdamin sopimus. Sitä aletaan todenteolla soveltaa käytäntöön maamme puheenjohtajakauden alkaessa. Sopimus lisää EU-parlamentin valtaa. Se antaa myös välineitä, joilla voidaan tehostaa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Haasteita antavat myös euro ja yhteinen rahapolitiikka. Lipponen kiitteli Saksaa taloudenpidosta. Talouskuri velvoittaa kuitenkin kaikkia, muuten euro ei vakaudu toivotusti. Euroalue tarvitsee myös nykyistä enemmän yhtenäistä ääntä.

Suomen ohjelmassa todetaan, että "kansalaisten silmissä unionin oikeutus perustuu ensisijaisesti siihen, että se onnistuu perustehtävässään vahvistaa ihmisten turvallisuutta ja hyvinvointia sekä parantaa ympäristön laatua". Ja myös, että "eurooppalaiset odottavat unionin päätöksenteolta tuloksia". Niin odottavat suomalaisetkin.

Helsingin huippukokouksessa hyväksyttävä "Vuosituhannen julistus", josta pitäisi käydä ilmi EU:n tarkoitus, antaa mahdollisuuden tuoda unionia likemmäs kansalaisia.