Pääkirjoitus maanantaina 21. 6. 1999:
Helsingin Kosovo-sopimus
viitoittaa rauhan suuntaa
Helsingissä viikonvaihteessa sorvattu Kosovo-sopimus avasi Balkanin kriisin lukkiutuneita asetelmia. Lisäksi koko kolmipäiväinen tapahtuma vahvisti vielä kerran Suomen asemaa Jugoslavia-neuvotteluissa.
Venäjä taipui kysymyksessä, jossa se oli viimeiseen asti esittänyt ehdottomia vaatimuksia. Kfor-sektoreihin ei kuulu Venäjän vyöhykettä; sen sijaan maa saa toiminta-alueita, joille joukot hajasijoitetaan.
Kysymys venäläisten rauhanturvajoukkojen sijoittamisesta ratkesi Helsingin neuvotteluissa viimeisenä. Venäläiset joukot sijoitettiin Yhdysvaltain, Ranskan ja Saksan sektoreille eli valvontavyöhykkeille. Lisäksi venäläisiä sotilaita on Slatinan lentokentällä; Pristinan lähellä sijaitseva kenttä avautuu piakkoin sotilas- ja avustuskuljetuksille.
Ratkaisu perustuu siihen, että venäläisten joukkojen valvomaksi ei tule suurta yhtenäistä aluetta.
Vastuualueillaan Venäjän joukot vastaavat viime kädessä kunkin sektorin johdossa olevan maan joukkojen komentajalle. Jokaisen kansallisen sektorin komentajalle tulee sotilasasiantuntijoiden mukaan taktinen vastuu siitä, että kaikkien kansallisuuksien joukot toimivat yhtenäisesti samassa johdossa.
Helsingin sopimuksen merkittävin piirre on, että Venäjä on nyt joka tasolla mukana Naton komentojärjestelmässä; kumppanuus merkitsee Naton ja Venäjän suhteiden kehityksessä uutta porrasta ja vaihetta. Silti sopimusteksti tähdentää erikseen, että venäläiset sotilaat toimivat kaiken aikaa maansa sotilasjohdon "poliittisessa ja sotilaallisessa kontrollissa".
Puolustusministeri Igor Sergejev sanoi Helsingissä, että Venäjän oman valvontasektorin asemesta löydettiin "vaihtoehtoinen ratkaisu, joka mahdollistaa venäläisten aktiivisen osallistumisen rauhanturvaamiseen".
Kun arviointiperusteeksi otetaan rauhanturvaamisen sisältö, venäläisen valtuuskunnan taipuminen osoittaa vakavaa suhtautumista itse Kosovon kriisin todelliseen lievittämiseen. Rauhanturvaamisen urakka merkitsee vuosikausien työtä, jota ei pidä vaarantaa minkäänlaisella neuvottelutaktiikalla.
Helsingin neuvotteluissa nousi toistuvasti esille jatkokysymys, jonka ratkaisemisesta riippuu nyt osaltaan Kosovon lähitulevaisuuden suotuisa kehitys: Kosovon vapautusarmeijan UCK:n aseistariisunta. Kontra-amiraali Juhani Kaskeala arvioi tuoreeltaan, että UCK:n aseistariisuntaa koskevat neuvottelut saadaan päätökseen jo lähiaikoina.
Viikonvaihteen myönteisiin uutisiin kuului Kosovon vapautusarmeijan lupaus, ettei se enää kanna aseita Kosovon kaupungeissa ja kylissä. Asiasta ilmoitti kansainvälisten rauhanturvajoukkojen Kforin edustaja lauantaina.
Ilmoitus on yksi ele siitä, että osapuolet pyrkivät takaamaan turvallisen ja vakaan Kosovon. Tämän tavoitteen saavuttaminen siintää kuitenkin vielä kaukana, mutta Helsingin sopimus oli poikkeuksellisen merkittävä etappi päämäärän saavuttamisessa.
