Pääkirjoitus 17.6. 1999:
EU-puheenjohtajuus korostaa
Suomen vastuuta Kosovossa
Eduskunta aloitti keskiviikkona keskustelun hallituksen selonteosta Suomen osallistumisesta Kosovon operaatioon. Kuten pääministeri Paavo Lipponen muistutti, neljä vuotta sitten eduskunta kävi perusteellisen keskustelun osallistumisesta Bosnia-Hertsegovinan rauhansuunnitelman sotilaalliseen täytäntöönpanoon.
Tuolloin todettiin, että Suomi on ja haluaa olla rauhanturvaamisen suurvalta. Muuttuneessa maailmassa myös rauhanturvaaminen on muuttunut. Kriisit ovat monimutkaistuneet. Pahimmillaan kehitys on nähtävissä entisessä Jugoslaviassa, jonne suomalaiset ovat lähdössä jo neljännen kerran.
Päättymässä oleva vuosikymmen on osoittanut, että Euroopassakin syttyvät kriisit ovat entistä vaikeammin ratkaistavissa. Niissä ei tunneta sääntöjä eikä sääliä.
Näihin muuttuneisiin olosuhteisiin meillä vastattiin valmiuspataljoonalla, terästetyllä rauhanturvayksiköllä. Neljä vuotta sitten silloinen kulttuuriministeri Claes Andersson totesi, että valmiuspataljoona on solidaarisuuskysymys. Sitä se on.
Kosovossa toimivien kriisinhallintajoukkojen tehtäviksi on määritetty muun muassa ylläpitää pelotetta vihollisuuksien uudelleen puhkeamisen estämiseksi sekä valvoa tulitaukoa ja tarvittaessa pakottaa kriisin osapuolet siihen.
Viimeksi mainittu tehtävä on keskustelua herättävä, kuten Bosnian Sfor-operaatiossa. Hallitus katsoo osallistumisen olevan rauhanturvaamislain mukaista. Pääministeri Lipponen painotti voimankäytön reaktiivisuutta. Voimaa käytetään itsepuolustukseksi ja tehtävän turvaamiseksi.
Naton arvioissa toiminta Kosovossa on vaativaa, mutta merkittävää vastarintaa ei odoteta. Olennaista onkin, että Kosovoon lähtevä joukko on mahdollisimman hyvin koulutettu ja varustettu. Tätä työtä on Säkylässä ansiokkaasti tehty.
Kforin toiminnassa lähdetään siitä, että uskottava suorituskyky takaa riittävän voimannäytön, mikä puolestaan ennakolta ehkäisee voimankäyttöä. Valitettavasti Kfor-operaatio on lähtenyt takkuillen liikkeelle, mutta se lienee enemmän sääntö kuin poikkeus näissä yhteyksissä. Kun Suomen pataljoonan arvioitu lähtöaika on alkusyksystä, rauhanturvaamisen alkuvaihe ja suurimmat riskit ovat ohi.
Suomi, jolle rauhanturvaaminen on keskeinen osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, on Kosovossa tavanomaista tärkeämmässä roolissa. Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari osallistui rauhansuunnitelman laadintaan ja hyväksymiseen. Hän on myös nimennyt itsensä rauhan takuumieheksi. Myös Suomen EU-puheenjohtajuus korostaa Suomen vastuuta Kosovon operaatiossa.
Hallituksen selonteko mahdollistaa laajan ja perinpohjaisen keskustelun rauhanturvaamisen teoriasta ja käytännöstä. Kosovon tilanne ja Suomen vastuu rauhanrakentajana eivät kuitenkaan salli keskustelun tarpeetonta pitkitystä.
Kosovon kriisin pysyvä ratkaisu on askel kohti Balkanin vakauttamista ja samalla vakaampaa Eurooppaa. Suomen velvollisuus on olla mukana rakentamassa rauhaa.
